"Se on hiton itsepäinen", selitti Collins, kun Rosinante asteli takajaloillaan ja turhaan riuhtoi sinne tänne eturuumistaan. "Ei siinä ole mitään vaaraa. Se ei kaadu selälleen. Se on aivan liian viisas. Ja jos se sen tekisikin, tarvitsee Samin vain hellittää otteensa ja heittäytyä sivulle."
Kun näytäntö oli lopussa, antoi Rosinante mielellään panna päitset päähänsä, ja se vietiin pois lavalta ranskalaisen luo.
"Kas, nyt olette nähnyt jotakin oikein ensiluokkaista", jatkoi Collins kerskumistaan. "Kokonainen tappelunumero teidän itsenne toimiessa tallimestarina, neljä esiintyjää lukuunottamatta muuliaasia ja ehkä vielä jotakuta yleisöstäkin. Kaikki valmiina ilmoitustaululle asetettavaksi, ja viisituhatta on hurjan halpa hinta."
Ranskalainen säpsähti kuullessaan niin korkean luvun.
"Laskekaa itse", sanoi Collins. "Ansaitsette vähintään tuhatkaksisataa viikossa, ja siitä tulee aivan varmasti kahdeksansataa puhtaaksi voitoksi. Kuuden viikon voitolla olette korvannut ostohinnan, ja sen jälkeen voitte laskea vielä vähintään sata menestysviikkoa. Toivon, että olisin nuori ja vapaa. Silloin lähtisin itse sen kanssa keräämään kultaa."
Ja Rosinante myytiin ja vietiin pois Cedarwildin kesytyslaitoksesta naulalla rääkättäväksi, houkuttelemaan kaiken maailman sirkusyleisöä nauramaan ja remuamaan.
27.
"Asia on niin, Johnny, että et voi hyväilyillä saada koiria tekemään temppuja, ja siinä on koirien ja naisten välinen ero", sanoi Collins apulaiselleen. "Tiedät, kuinka on koirien laita; niille leperrellään, ja ne panevat pitkälleen ja ovat olevinaan kuolleita, kääntyvät haudassaan ja tekevät muita yhtä tyhmiä temppuja. Sitten haluaisi kerran näyttää ystävilleen ja tuttavilleen, mitä koira on oppinut, mutta silloin onkin toinen ääni kellossa, se hermostuu ja käy tyhmäksi, eikä sitä saa tekemään yhtään temppua kunnolla. Samoin on lasten laita. Ne aivan hölmistyvät vieraitten edessä, unohtavat kaiken mitä ovat oppineet ja antavat vanhempiensa seisoa vieressä häpeämässä.
"Lavalla koirien tulee tehdä oikeita temppuja, joista ne eivät pidä, joita ne suorastaan inhoavat. Ja sitten niitä ei satu haluttamaan sillä kerralla — ne ovat ehkä hiukan vilustuneet tai pahoinvoipia, tai niillä on syyhy. Mitä on silloin tehtävä? Pyytääkö yleisöltä anteeksi? Ohjelmanhan täytyy käydä aivan kellon mukaan. Joka numeron täytyy alkaa täsmälleen määräaikana. Pääasia on, että koirat tietävät ajan ja ovat valmiina tekemään temppunsa juuri oikeassa silmänräpäyksessä. Siinä ei auta ruveta hyväilemään niitä, kerjäämään ja pyytelemään tai vielä odottamaan niitä. On ainoastaan yksi keino. Niiden täytyy tietää, milloin niiden on aloitettava, ja että on tosi kyseessä."
"Koirat eivät ole tyhmiä", myönteli Johnny, "ne tietävät, tarkoittaako totta vai eikö".