Kaksi vuotta Miksi lauloi Yhdysvalloissa tuottaen kunniaa itselleen ja suuret tulot Jakob Hendersonille. Milloinkaan ei pidetty lomaa. Miksin menestys oli niin suuri, että Henderson vastasi kieltävästi mairitteleviin tarjouksiin matkustaa yli Atlantin näyttelemään sitä Euroopassa. Mutta sitten Miksi sai lomaa, kun Henderson sairastui Chicagossa lavantautiin.
Siitä tuli kahden kuukauden loma, jonka Miksi sai viettää Mulcachyn Eläinkodissa. Sitä kohdeltiin hyvin, mutta se oli yhä vanki. Mulcachy, joka oli Harris Collinsin etevimpiä oppilaita, oli alkanut kilpailla opettajansa kanssa ja avannut Chicagossa liikkeen, jossa hän noudatti samaa ankaraa puhtautta, huolellista terveydenhoitoa ja tieteellistä julmuutta. Miksi sai osansa vain erinomaisesta ruoasta ja puhtaudesta, mutta yksinäiseltä ja synkältä vangilta ei jäänyt huomaamatta kärsimykset ja se ainainen pelko, jossa sen tovereita, toisia eläimiä, opetettiin ihmisten huviksi.
Mulcachy oli keksinyt omat viisaat oppilauseensa, joita hän alituiseen heitteli ympärilleen. Hän sanoi muun muassa:
"Voitte olla varmat siitä, että ellei tuska vaikuta eläimeen, sitä ei voi opettaa. Tuska on ainoa opettaja."
"Kuten villistä hevosesta on otettava sen itsepäisyys, on leijonalta otettava sen verenhimo."
"Eläimiä ei voi opettaa höyhenviuhkalla. Mitä paksumpi kallo, sitä paksumpi patukka."
"Aina on tietysti olemassa vastasyitä, mutta parasta on vaientaa ne patukalla."
"Hellyyttä kesyttäjän ja eläimen välillä! Se voi olla tarpeen haastattelijain silmien lumeeksi. Ainoa 'hellyys', minkä minä hyväksyn, saadaan aikaan tukevalla raudoitetulla patukalla."
"Tietysti ne voi saada syömään kädestä. Mutta varokaa, etteivät ne pure kättä poikki. Tyhjä laukaus suoraan sieraimiin hiukkasta aikaisemmin on minun tietääkseni paras varokeino."
Oli päiviä, jolloin koko ilma oli täynnä areenalta tulevia vihan ja tuskan huutoja ja vaikerrusta, niin että kaikki häkeissä olevat eläimet kiihtyivät ja kävivät levottomiksi. Koska Mulcachy aina kehui selviävänsä kaikkein vaikeimminkin opetettavista eläimistä, hän sai aina vaikeimmat tapaukset osalleen. Hänen kerrottiin onnistuvan siinä, missä muut epäonnistuivat, ja pelkäämättömänä, kylmäverisenä ja viekkaana hän piti huolen siitä, ettei hänen maineensa päässyt kalpenemaan. Ei ollut mitään, mihin hän ei olisi uskaltanut ryhtyä, ja kun hän heitti jonkun eläimen, ei siitä ollut enää mitään toivoa. Silloin se joutui häkkivangiksi ja sai alati matkustaa edestakaisin, kunnes se katkeroitui koko ihmismaailmalle ja ärjyi ilmoille vihansa synnyttäen selkääkarmivan pelon maksavissa katsojissa.