Hyvintähdätty potku lennätti Miksin pois ja antoi merimiehelle tilaisuuden vielä kerran sekaantua leikkiin harjoineen. Ja nyt ilmestyi myös Dag Daughtry näyttämölle ja näki kapteeninsa vaatteet revittyinä, verisenä ja hengästyneenä, Miksin, joka pelottavan äänettömänä puolustautui harjaa vastaan, ja ison persialaiskissan, joka vääntelehti selkä poikki purtuna.
"Kill!" huusi hovimestari käskevästi.
Niin raivoissaan kuin olikin, Miksi tunsi heti herransa äänen, ja se rauhoittui melkein silmänräpäyksessä; korvat luimistuivat, pörhistyneet niskakarvat silisivät, ja irvissä olevat ikenet verhoutuivat huuliin, kun se käänsi päätään osoittaakseen, että oli kuullut käskyn.
"Tule tänne, Kill."
Miksi totteli — ei ryöminyt nöyränä, vaan juoksi iloisena hovimestarin luo.
"Pane maata, Kill."
Miksi pyörähti puoleksi ympäri heittäytyessään kannelle ja suuteli nopeasti hovimestarin jalkaa punaisella kielellään.
"Onko se teidän koiranne, hovimestari?" kysyi kapteeni saaden tuskin vihalta ja hengästykseltä ääntään kuuluviin.
"Kyllä, kapteeni. Se on minun koirani. Mitä on tapahtunut?"
Miksi oli ennättänyt tehdä niin monta rikosta, että kapteeni oli menehtymäisillään. Hän saattoi vain viitata kuolevaan kissaan, revittyihin vaatteisiinsa, vertavuotaviin haavoihinsa ja foxterriereihin, jotka puremiaan nuoleskellen ja uikuttaen makasivat hänen jaloissaan.