"Ei, paljon kiitoksia, kapteeni", vastasi Daughtry.
Ja kapteeni Duncanin täytyi nyt kääntyä tervehtimään satamalääkäriä, joka juuri nousi laivaan.
Makambo oli tuskin läpäissyt tarkastuksen ja ohjannut satamaan laskeakseen laituriin, kun siro sotalaivan vene laski sen viereen ja siro luutnantti nousi Makambon köysitikkaita. Hänen tehtävänsä oli pian suoritettu. Albatross, englantilainen toisen luokan risteilijä, jolla hän oli neljäntenä luutnanttina, oli käynyt Tulagissa viemässä virkakirjeitä Englannin hallituksen Etelämeren saarten edustajalta. Koska oli kulunut vain kaksitoista tuntia sen tulon ja Makambon lähdön välillä, olivat Salomonin saarten hallituksen asiamies ja kapteeni Kellar arvelleet, että kadonnut koira oli viety pois Makambo-laivalla. — Oliko koira, irlantilainen terrieri, nimeltä Miksi, laivassa?
Kapteeni Duncan myönsi, että oli, mutta asettui vasten parempaa tietoaan puolustamaan Daughtryä toistamalla tämän keksimän jutun koiran tulosta laivalle. — Kuinka koira voitaisiin jättää takaisin kapteeni Kellarille? — oli seuraava kysymys, sillä Albatross oli matkalla Uuteen Seelantiin. Kapteeni Duncan ratkaisi pulman.
"Makambo palaa Tulagiin kahden kuukauden kuluttua", hän sanoi luutnantille, "ja minä otan jättääkseni koiran takaisin sen omistajalle. Siihen mennessä hoidamme sitä hyvin. Meidän hovimestarimme on sen melkein omistanut itselleen, joten se on hyvissä käsissä."
"Ei kumpikaan meistä näy saavan koiraa", virkkoi Daughtry alistuvasti, kun kapteeni oli selittänyt hänelle tilanteen.
Mutta kun Daughtry kääntyi ja läksi kulkemaan poispäin pitkin kantta, olivat hänen kulmansa itsepäisesti rypyssä, ja plantaasinomistaja, joka sen huomasi, ihmetteli itsekseen, mitkähän torat hän oli kapteenilta saanut.
Huolimatta jokapäiväisestä olutannoksesta ja silloin tällöin sattuvista häikäilemättömistä tekosista Dag Daughtryssa oli rehellisyyttä. Hän voi kyllä varastaa koiran tai kissan tuntematta siitä omantunnonvaivoja, mutta hän ei voinut olla tekemättä työtä ruokansa edestä. Hän ei voinut ottaa vastaan hovimestarin palkkaa uskollisesti suorittamatta hovimestarin tehtäviä. Niinä päivinä, jolloin Makambo oli Sydneyssä Burns Philp -laiturissa, hän otti tunnontarkasti osaa puhdistustöihin poistuneen matkustajajoukon jälkeen ja oli mukana kaikissa valmistuksissa uutta matkustajalaumaa varten, joka oli ostanut matkalippunsa aina korallimerille ja ihmissyöjien saarille saakka.
Kesken ahkeran aherruksensa Daughtry pyysi lomaa yhdeksi yöksi ja kahdeksi iltapäiväksi. Yön hän vietti merimiesten yömajassa, missä saa kuulla viimeiset laivoja ja merimiesmaailmaa koskevat uutiset. Tyhjentäessään siellä olutpullon toisensa jälkeen hän sai sellaisia tietoja, että hän vapaan iltapäivän saatuaan vuokrasi kymmenellä shillingillä veneen ja souti peremmäksi satamaan, Jackson-lahteen, missä siro, korkea kuunarilaiva Mary Turner oli ankkuroituna.
Kun Daughtry tuli laivaan ja esitti asiansa, ohjattiin hänet alas kajuuttaan, missä syntyi molemminpuolinen haastattelu hänen ja neljän miehen kesken, joita hän mielessään nimitti "kummaksi joukoksi".