"Ette ehkä ole osannut sitä arvata", aloitti Vanha Merikarhu kertomuksensa, "mutta tämä on jo minun neljäs aarteenetsintäretkeni".
"Te tarkoitatte…?" sanoi Daughtry.
"Niin, aivan niin. Aarretta ei ole olemassakaan. Eikä ole koskaan ollutkaan sen enempää kuin on ollut Leijonanpäätä, isoa venettä ja salaisia merkkejä."
Daughtry repi hämmästyneenä tuuheata harmaata tukkaansa ja sanoi:
"Olette pettänyt minut täydelleen, herra Greenleaf. Olette saanut minut uskomaan tuohon aarteeseen."
"Tunnustan, että tuo on erittäin hauska kuulla. Se osoittaa, etten ole kovinkaan tyhmä, kun voin petkuttaa teidänkaltaistanne miestä. On helppo pettää ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin rahaa. Mutta te olette toisenlainen. Ette elä yksistään rahan tähden. Olen tarkannut, miten suhtaudutte koiraanne, mustaan poikaanne, olueen. Ja juuri siksi, ettei teidän sydämenne riipu kiinni suuressa kätketyssä aarteessa, on teitä vaikeampi pettää. Niitä, jotka intohimoisesti haluavat jotakin, on hämmästyttävän helppo pettää. He ovat alhaisia mieleltään. Jos heitä houkuttelee sadan dollarin voitolla, niin he iskevät kuin kalat onkeen. Jos heille tarjoaa tuhat dollaria tai kymmenentuhatta, niin he kadottavat viimeisenkin järkensä. Olen vanha mies, hyvin vanha. Tahdon mielelläni elää, kunnes kuolen — tarkoitan elää kunniallisesti, mukavasti."
"Ja te pidätte pitkistä merimatkoista. Alan ymmärtää. Juuri kun he ovat lähellä sitä paikkaa, missä — aarretta ei ole, pakottaa jokin pieni onnettomuus, kuten vesivaraston loppuminen, heidät palaamaan satamaan, ja sitten he lähtevät uudelleen etsimään."
Vanha Merikarhu nyökkäsi, ja hänen auringon vaalentamat silmänsä loistivat.
"Emma Louisa esimerkiksi! Pidin sitä matkoilla yli puolitoista vuotta vedenpuutteella ja muilla pienillä onnettomuuksilla. Sitäpaitsi he maksoivat minun edestäni yhteen New Orleansin hienoimmista hotelleista yli neljän kuukauden ajan ennen matkan alkua ja antoivat minulle runsaat etumaksut, niin, oikein runsaat."
"Mutta kertokaa enemmän, herra Greenleaf, olen kovin utelias", Dag Daughtry sanoi ja ryyppäsi viimeisen oluen pullostaan. "Se on kerrassaan mainio kepponen. Tahtoisin oppia sen vanhojen päivien varalle, mutta lupaan kunniasanallani, herra Greenleaf, etten rupea kilpailemaan kanssanne. Aloitan sitten vasta, kun te olette poissa."