Me löysimme todellakin kuulien jälkiä (niiden reiät olivat paikatut puutapeilla ja maalatut), mutta niitä ei ollut niin monta kuin olin odottanut. Charles huomasi pettymykseni ja hymyili. Lohduttaakseen minua kertoi hän pitkän jutun vartiomiehistöstä, joka oli lähetetty ottamaan kiinni Big Alekia hänen uivassa talossaan. Oli päätetty ottaa hänet kiinni elävänä, mutta jos kävisi välttämättömäksi niin — kuolleena. Puoli päivää kestäneen ottelun jälkeen kalavartio lähti matkoihinsa seulaksi ammuttuine veneineen, mukanaan yksi kuollut ja kolme haavoittunutta. Ja kun he palasivat seuraavana aamuna apuväen kera, niin löysivät he vain seipäät, joihin arkki oli ollut kiinnitettynä; uiva talo piileskeli muutamia kuukausia jossakin tuntemattomilla vesillä.
— Mutta miksi ei häntä hirtetty murhasta? — kysyin minä. — Yhdysvallat ovat epäilemättä kyllin voimakkaita tuomitakseen mokoman miehen!
— Hän jättäytyi itse oikeuden käsiin, — vastasi Charles. — Hänelle maksoi viisikymmentätuhatta dollaria tämän jutun voittaminen, jossa häntä avustivat Valtojen taitavimmat lakimiehet. Jokainen kreikkalainen kalastaja oli osallisena tämän summan kokoamisessa. Big Alek kokosi rahaa ikäänkuin veroja kokoova kuningas. Yhdysvallat voivat olla täysivaltaisia, poikaseni, mutta tosiasiana pysyy, että Big Alek on Valloissa olevien kreikkalaisten kuningas ja on hänellä omat alamaisensa ja hallitusalueensa.
— Kuinka te aiotte menetellä häneen nähden nyt? Hän aikoo laskea "kiinalaisen siiman".
Charles kohautti olkapäitään.
— Katsotaan — sanoi hän arvoituksellisesti. "Kiinalainen siima" on sen kansan taitavaa valmistetta, josta se on nimensäkin saanut. Yksinkertainen järjestelmä painoja, korkkisia kannattimia ja tuhansia koukkuja, jokainen eri rihmasessa, riippuen noin kuuden tuuman tahi jalan välimatkan päässä toisistaan aivan pohjan yläpuolella. Huomattavimmat tässä pyydyksessä ovat koukut. Ne ovat ilman syöttejä, varustettuina eriskummallisilla, hyvin terävillä kärjillä. Nämä koukut ovat hyvin lähellä toisiaan ja riippuvat tuhansittain juuri pohjan yläpuolella neljänsadan metrin pituudelta, muodostaen täten syvällä uiville kaloille läpipääsemättömän esteen. Sampi ui aina syvällä, kyntäen pohjaa kuin sika ja sitä todella kutsutaankin usein "sikakalaksi". Tartuttuaan ensimmäiseen koukkuun, johon on koskettanut, se pelästyksissään hypähtää ja tarttuu puoleen tusinaan samanlaisia. Silloin alkaa se mielettömästi hyppiä ja temmeltää, ja koukku koukun jälkeen tunkeutuu sen pehmeään ruumiiseen ja kun niitä on joka taholla, niin onneton kala ei voi selviytyä, vaan sotkeutuu yhä enemmän, kunnes kuolee. Ei yksikään sampi voi mennä tämän pyydyksen läpi ja senpävuoksi tämä keksintö onkin lännessä kielletty, koska se uhkaa hävittää sukupuuttoon kaikki sammet. Ja me saimme tietää, että juuri tällaisen "kiinalaisen siiman" aikoi Big Alek laskea aivan avoimesti ja häikäilemättömästi ivaten lakeja.
Kului useita päiviä Big Alekin käynnistä ja koko ajan Charles ja minä tarkasti pidimme häntä silmällä. Hän jätti uivine taloineen vanhan laiturin ja pysähtyi Turnerin veistämön luo. Tiesimme, että tässä lahdessa oli paljon sampia ja olimme vakuutettuja, että kreikkalaisten kuningas aikoi ryhtyä työhön juuri täällä. Vesi tuli tähän lahteen ikäänkuin myllynrännistä, niin että nostaa, laskea ja asettaa "kiinalaista siimaa" saattoi vain nousu- ja laskuveden välillä. Niinpä siis minä ja Charles tarkastelimme tätä lahtea seisovan veden aikana lakkaamatta vanhalta laiturilta käsin.
Neljän päivän kuluttua, loikoessani laiturin pölkyillä auringonsäteiden kuumasti polttaessa, huomasin veneen lähtevän vastakkaiselta rannalta ja ohjaavan lahdelle. Otin silmänräpäyksessä kiikarin ja seurasin veneen kaikkia liikkeitä. Siinä oli kaksi miestä, ja vaikka vene oli minusta ainakin mailin päässä, tunsin toisen Big Alekiksi, ja ennenkuin vene palasi rannalle, tulin aivan riittävästi vakuutetuksi siitä, että miehet laskivat siimaa.
— Big Alek laski "kiinalaisen siiman" lahdelle Turnerin veistämän luo, — sanoi Charles Le-Grant samana päivänä Carmintelille.
Mielipahan ilme vilahti päällikkömme kasvoilla ja hän sanoi ikäänkuin itsekseen: — Niinkö? — virkkamatta mitään enempää.