Kiinalaisten itsepäisyys oli murrettu ja he tulivat niin kuuliaisiksi, että ennen San-Rafaeliin tuloamme he, "Keltainen liina" etupäässä, hoitelivat purjeita täysin käsin. Mitä tulee Georgeen, niin tämä oli hänen viimeinen matkansa kalavartion mukana. Hänen omien sanojensa mukaan ei se häntä suurestikaan surettanut. Hän sanoi olevansa täysin tyytyväinen kirjanpitäjän toimeen maissa ja että se sopi hänelle paremmin kuin merellä olo. Me olimme samaa mieltä.
KREIKKALAISTEN KUNINGAS.
Kalavartion ei onnistunut kertaakaan vangita Big Alekia. Hän kerskui tällä sekä puhui, ettei antaudu elävänä kenenkään käsiin ja kertoi kalavartion monista epäonnistuneista yrityksistä ottaa hänet vangiksi! Mainittiin muun muassa, että kaksi vartiomiestä, jotka olivat päättäneet saada hänet kiinni, maksoi mitä maksoi, olivat tässä yrityksessä menettäneet päänsä. Eikä kukaan niin järjestelmällisesti ja tahallaan rikkonut kalastuslakeja kuin Big Alek.
Häntä kutsuttiin Big Alekiksi jättiläismäisen kokonsa, kuusi jalkaa ja kolme tuumaa, vuoksi. Hän oli vastaavan leveähartiainen mahtavine rintoineen ja erittäin voimakkaasti kehittyneine lihaksineen, jotka olivat kovat kuin teräs. Kalastajien kesken kulki paljon taruja hänen suunnattomista voimistaan. Hän oli yhtä rohkea ja vallanhimoinen mieleltään kuin voimakas ruumiiltaan ja sen vuoksi useimmat tunsivatkin hänet vain nimeltä "kreikkalaisten kuningas". Kalastajien keskuudessa oli paljon kreikkalaisia ja kaikki he katselivat häntä kunnioituksella ja tottelivat hänen käskyjään niinkuin oman päällikkönsä. Ja niinkuin päällikkö hän tappeli heidän puolestaan, suojeli heitä, auttoi heitä virastojen edessä, kun he joutuivat kiinni ja yhdisti heidät niin, että hälyytyksen sattuessa he kaikki seisoivat hänen takanaan omasta ja toistensa puolesta.
Erääseen aikaan kalavartio yhtämittaa koetti saavuttaa hänet, mutta onnistumatta, niin että lopuksi oltiin pakoitettuja luopumaan koko ajatuksesta. Kun siis kulki huhu, että hän oli saapunut Beniciaan, halusin kärsimättömästi nähdä hänet. Ahdistaa häntä en aikonut. Saavuttuaan hän tavallisella rohkeudellaan ensiksi tuli meidän luoksemme. Charles Le-Grant ja minä olimme siihen aikaan Carmintelin päällikkyyden alaisia ja kaikki kolme majailimme "Pohjan Hirvellä" valmistautuen pienelle retkelle, kun Big Alek astui alukseemme. Nähtävästi Carmintel tunsi hänet, sillä he tervehtivät toisiaan kädestä. Minuun ja Charlesiin ei Big Alek kiinnittänyt mitään huomiota.
— Tulin tänne pariksi kuukaudeksi pyydystämään kaloja, — sanoi hän
Carmintelille.
Hänen silmänsä välähtivät taisteluun vaativasti hänen puhuessaan ja me huomasimme, että päällikkömme katse laskeutui hänen edessään.
— Hyvä on, Alek, — sanoi Carmintel hiljaa. — Minä en teitä häiritse.
Menkäämme kajuuttaan ja puhukaamme asiasta siellä — lisäsi hän.
Kun he olivat menneet kajuuttaan ja sulkeneet oven jälkeensä, vilkutti Charles minulle merkitsevästi silmää. Mutta minä olin nuorukainen, en tuntenut ihmisiä enkä heidän tapojaan — ja en ymmärtänyt siis mitään. Charles ei koskaan minulle asiasta enempää puhunut, mutta minä tunsin, että siinä oli jotain vinossa.
Jättäen heidät neuvottelemaan me Charlesin ehdotuksen mukaan istuuduimme pieneen veneeseen ja sousimme vanhalle höyrylaiva laiturille, jossa seisoi Big Alekin "arkki". Arkki on laivatalo, ei erikoisen suuri, mutta hyvin mukava ja yhtä välttämätön Ylälahden kalastajalle kuin verkko ja veneetkin. Olimme hyvin uteliaita näkemään Big Alekin arkin, koska olimme kuulleet sen olleen monen tulisen ottelun näyttämönä ja olevan aivan kuulien repimä.