— Kas niin, pojat — sanoi Charles iloisesti, — te olette käsissämme, ettekä mene mihinkään. Jos aiotte rimpuilla, jätämme teidät yksin ja vesi tekee teistä selvän. Mutta jos antaudutte hyvällä, otamme teidät kaikki toinen toisenne jälkeen heti veneisiin ja te olette pelastetut. Mitä tuumitte?
— Oi! — huusivat he kaikki kuorossa värisevin äänin ja hampaiden kalistessa.
— Tulkaa siis yksitellen, mutta pienikasvuiset ensin.
Nelijalka otettiin ylös ensimmäisenä; hän oli nöyrä, vaikkakin pani vastaan, kun poliisi asetti hänelle käsiraudat. Hänen jälkeensä tuli Barchi aivan tyynenä ja hiljaisena märissä vaatteissaan. Kun meidän veneeseemme oli koottu kymmenen miestä, vetäydyimme etemmäksi ja toinen vene täytettiin. Kolmanteen veneeseen tuli vain yhdeksän vankia; — kaikkiaan oli siepattu kaksikymmentäyhdeksän miestä.
— Mutta Merisikaa te vain ette siepanneet — sanoi Nelijalka ylpeillen, ikäänkuin tämän pako olisi suuresti alentanut onnistumisemme merkitystä.
Charles nauroi.
— Mutta me näimme hänet kuitenkin, kun hän aivastellen ja päristen kuin sika ui rannalle.
Nöyrän, kylmästä värisevän rosvojoukon kera astuimme maihin ja tulimme osterivartiolle. Charles koputti, ovi avautui ja miellyttävä lämpö ympäröi meitä.
— Kas täällä, pojat, voitte kuivata vaatteenne sekä saada lämmintä kahvia — sanoi Charles, kun he olivat kaikki astuneet huoneeseen.
Ja ikkunan luona istui Merisika surullisena, pitäen käsissään höyryävää kuppia. Minä ja Nikolai katsoimme yht'aikaa Charlesiin. Hän nauroi iloisesti.