— Tämä on kaikki kekseliäisyyttä — selitti hän. — Kun te näette jonkun asian, on sitä katsottava joka puolelta. Asian joka puolelta näkeminen merkitsee paljon! Minä näin niemekkeen ja asetin sinne sopivalle paikalle pari poliisia. Siinä kaikki.
"LANCASHIREN KUNINGATTAREN" PIIRITYS.
Minusta tuntuu, että vaikein tehtävä, joka kalavartion osalle sattui, oli suuren, nelimastoisen englantilaisen laivan kaksiviikkoinen piiritys, johon otti osaa kaksi miestä: minä ja Charles. Ennenkuin saimme sen kunnialla lopetetuksi, tuli meidän ratkaista omituinen matemaattinen tehtävä ja oikean ratkaisun löysimme aivan sattumalta.
Suoritettuamme retken osterirosvoja vastaan palasimme Oaklandiin ja vietimme siellä kaksi viikkoa, niin kauan kuin Neil Partingtonin vaimo oli sivuuttanut vaaran ja alkoi tervehtyä. Niin että vasta noin kuukauden poissaolon jälkeen ohjasimme viimeinkin Beniciaan. Kun kissa ei ole kotona, ovat hiiret herroja, ja näiden neljän viikon aikana oli kalavarkaiden röyhkeys kasvanut äärimmäisiin saakka. Kainostelematta ja aivan avoimesti rikkoivat he lakeja. Mennessämme Pedro-niemen ohi näimme paljon jälkiä ankeriaanpyydystäjien entistä innokkaammasta toiminnasta ja San-Paulin lahdella näimme laajalle levittäytyneen laivaston kalastajia Ylälahdelta. He kiskoivat kiireesti ylös pyydyksiään ja nostivat purjeita.
Se oli hyvin epäilyttävää ja me ryhdyimme takaa-ajoon. Ensimmäisessä ja ainoassa veneessä, joka meidän onnistui siepata, huomasimme laittoman verkon. Rautakalojen pyyntiä varten salli laki pitää vain sellaisia verkkoja, joiden silmien väli oli vähintäin seitsemän ja puoli tuumaa, mutta meidän saamassamme verkossa oli se hädin tuskin kolme tuumaa. Tämä oli selvää lain rikkomista ja molemmat kalastajat vangittiin heti. Neil Partington otti toisen heistä itselleen avuksi "Pohjan Hirveen", ja minä Charlesin kanssa menin toisen vangin kera takavarikoituun alukseen.
Mutta kalanpyytäjälaivasto purjehti tavattomalla kiireellä Petaluman rantaan päin ja koko matkalla San-Paul lahden kautta me emme enää nähneet ainoatakaan kalastajaa. Meidän vankimme, pronssinvärinen, parrakas kreikkalainen, istui itsepäisenä verkollaan meidän ohjatessamme hänen venettään. Se oli uusi, kolumbialainen lohivene, joka suoritti nähtävästi ensi matkaansa ja kulki suurenmoisesti. Vankimme oli aivan vaiti eikä kiinnittänyt meihin huomiota silloinkaan, kun Charles kehui venettä. Päätimme, ettei hän ollut seuranhaluinen mies.
Menimme Carquinezin salmen kautta Turnerin veistämön luona olevaan lahteen, sillä siellä oli vesi tyynempää. Useita englantilaisia teräspurjelaivoja seisoi siellä odottamassa vehnän korjuuta ja täällä, samassa paikassa, missä sieppasimme Big Alekin, me aivan äkkiarvaamatta törmäsimme veneeseen kaksine italialaisineen, jotka olivat laskeneet "kiinalaisen siiman" sammen pyydystämistä varten. Se oli molemminpuolinen yllätys ja olimme jo heistä sivu ennenkuin kukaan meistä ehti selvitä hämmästyksestään. Charles käänsi heti jyrkästi tuuleen ja ohjasi kiireesti heitä kohti. Juoksin keulaan ja heitin heille köyden käskien sitomaan sen. Toinen italialaisista kiinnitti sen veneensä keulaan ja minä kiiruhdin sillä välin päästämään alas purjeen.
Charles aikoi mennä ottamaan saaliin lopullisesti haltuunsa, mutta kun minä, haluten saada italialaiset veneemme viereen, vedin nuorasta, päästivät he sen irti. Tuuli alkoi painaa meitä heti poispäin heidän ottaessaan esille kaksi paria airoja, joiden kuljettamana kevyt vene nopeasti lähti vastatuuleen. Tämä temppu saattoi meidät hetkeksi sekaannuksiin, syystä että veneemme oli leveä ja raskaasti lastattu, joten emme voineet toivoa saavuttavamme heitä airoilla. Mutta odottamatta ryhtyi vankimme avuksi. Hänen mustat silmänsä säihkyivät ja kasvot punehtuivat jännityksestä. Äkkiarvaamatta, yhdellä hyppäyksellä, oli hän keulassa ja nosti purjeen.
— Minulle on aina sanottu, että kreikkalaiset ovat italialaisia paremmat — nauroi Charles juosten peräsimeen.
En koskaan elämässäni ollut nähnyt, että joku haluaisi saada toisen kiinni niin innokkaasti kuin meidän vankimme ajaessamme takaa italialaisia. Hänen silmänsä kipinöivät ja sieramensa laajenivat ja värisivät. Charles hoiti peräsintä vankimme pidellessä purjenuoraa; ja vaikka Charles oli taitava ja liukas kuin kissa, niin kreikkalainen vaivoin pidätti harmiaan hänen hitautensa vuoksi.