Me olimme juuri laivaston keskuksessa, josta hälyytys leveni uskomattomalla nopeudella. Dschonkkien kansilla tunkeili puoleksi heränneitä pukeutumattomia kiinalaisia. Vihaiset merkkihuudot kajahtelivat yli veden ja jossakin lyötiin hälyytysmerkkiä kiivaasti merisimpukan kuoreen. Minä näin, kuinka oikealla meistä erään dschonkan päällikkö löi kirveellä poikki kiinnitysköyden ja ryntäsi auttamaan miehistöään kohottamaan suurta, karkeatekoista hamppupurjetta. Mutta vasemmalla, toisessa veneessä, olivat kiinalaiset juuri heränneet ja kurkistelivat kannelle. Käänsin "Pohjan Hirven", laskin kylki kylkeen ja George hyppäsi kannelle.
Koko laivasto oli nyt lähtenyt liikkeelle. Purjeiden avuksi lisäsivät he airot ja kiikkuvat dschonkat alkoivat hajaantua joka suuntaan lahdelle. Minä olin nyt yksin "Pohjan Hirvellä". Kuumeentapaisesti etsin tilaisuutta siepatakseni kolmannen dschonkan. Ensimmäisellä yrityksellä kohtasi minua huono onni. Kun ohjasin merkitsemälleni dschonkalle, pullistuivat sen purjeet ja se kohosi tuuleen tavattoman jyrkästi. Se kohosi puoli astetta ylemmäksi "Pohjan Hirveä" ja kunnioitukseni tähän kömpelön näköiseen alukseen kasvoi. Huomaten takaa-ajon toivottomaksi hellitin isoapurjetta ja laskin tuulen alapuolella minusta viistoon seisoviin dschonkoihin, sulkien ne tällä tavoin hyvin epäedulliseen asemaan.
Seuraava merkitsemäni dschonka kiikkui epävarmana edessäni ja kun aioin kääntää pois tuulesta lieventääkseni iskua yhteensattuessa, nousikin dschonka yht'äkkiä tuuleen ja pakeni, likaisten mongoolien päästellessä villejä huutoja kumartuessaan yli airojensa. Mutta minä olin tätä odottanutkin. Nousin heti tuuleen, heittäydyin koko painollani peräsimeen, tein jyrkän käännöksen ja hellitin äkkiä suurta purjetta lieventääkseni yhteentörmäyksestä koituvaa iskua. Dschonkan oikealla puolella olevat kaksi airoa katkesivat ja molemmat veneet törmäsivät rasahtaen yhteen. "Pohjan Hirven" kokkapuu pyyhkäsi ikäänkuin jättiläiskäsi reiästään dschonkan heikon maston ja repi sen suurpurjeen.
Tämä otettiin vastaan hurjalla, vimmastuneella kirkunalla. Paksu kiinalainen, epämiellyttävin, rasvaisin naamoin, päässään keltainen silkkiliina, otti seipään ja alkoi työntää "Pohjan Hirveä" etemmäksi. Odotin hetken voidakseni hellittää viistopurjeen ja juuri silloin, kun "Pohjan Hirvi" alkoi jäädä ja oli dschonkan perän kohdalla, hyppäsin minä siihen kädessäni kiinnitysnuora, jolla kytkin "Pohjan Hirven" siihen kiinni. Kiinalainen rasvaisine kasvoineen lähestyi uhkaavasti minua, mutta minä laskin käteni housujeni takataskulle ja hän pysähtyi. Minä olin aseeton, mutta kiinalaiset olivat oppineet kunnioittavasti suhtautumaan amerikkalaisten takataskuihin. Tällä tavoin toivoin voivani pidättää koko tämän villin joukon sopivan välimatkan päähän itsestäni.
Käskin kiinalaisen heittää ankkurin, mutta hän vastasi: "en ymmärrä". Hänen miehensä eivät myöskään olleet ymmärtävinään ja vaikka merkeillä selvästi ilmaisin heille toivomukseni, kieltäytyivät he ymmärtämästä. Havaitessani tämän kysymyksen edelleen pohtimisen hyödyttömäksi, menin itse keulaan ja laskin ankkurin.
— Nyt neljä teistä menee minun alukseeni — sanoin jyrkästi näyttäen samalla sormillani, että neljän oli tultava mukaani, mutta viidennen jäätävä dschonkaan. "Keltainen liina" epäröi, mutta toistin käskyn uhkaavasti (paljon uhkaavammin kuin tunsin) ja ohjasin käteni samalla takataskuun. Se vaikutti "Keltaiseen liinaan" ja synkin katsein muutti hän kolmen toverinsa kera "Pohjan Hirveen". Päästin kiireesti irti kiinnitysköyden ja viistopurjetta tiukentamatta ohjasin dschonkalle, jolla George oli. Täällä oli turvallisempaa, koska meitä oli kaksi ja Georgella oli sitäpaitsi revolveri, jolla äärimmäisessä tapauksessa saattoi suojella itseään. Tästä dschonkasta me otimme myöskin neljä kiinalaista alukseemme, jättäen yhden vartioimaan tavaroita.
Vielä lisäsimme kolmannesta dschonkasta neljä kiinalaista matkustajiimme. Sillä aikaa toinen vartiovene otti myöskin kaksitoista vankia ja tuli viereemme kuormitettuna aivan liiaksi. Tilannetta huononsi vielä se, että vene oli hyvin pieni ja vartiomiehet olivat puristetut niin kiinni vangittujen väliin, että häiriön sattuessa he tuskin olisivat olleet tilaisuudessa tekemään mitään.
— Teidän täytyy auttaa meidät pulasta — sanoi Le-Grant.
Katsoin omiin vankeihini, jotka tunkeilivat kajuutassa ja kannella.
— Voin ottaa kolme — sanoin minä.