Me olisimme voineet turvautua viranomaisiin ja mennä englantilaiseen laivaan lain nimessä. Mutta kalastuskomitean ohjesääntöjen mukaan vartion tällaisissa tapauksissa täytyi välttää rettelöltä. Jos me olisimme kutsuneet tänne korkeampia viranomaisia, olisi siitä voinut olla seurauksena kansainvälisiä selkkauksia.
Piirityksen toinen viikko oli loppupuolella ja minkäänlaisia merkkejä tilanteen muuttumisesta ei ollut huomattavissa. Mutta neljännentoista päivän aamulla tuli muutos, — tuli muodossa, joka oli yhtä hämmästyttävä ja odottamaton niin meille kuin heillekin, joita koetimme tavoittaa.
Charles ja minä palasimme "Lämpimälle laiturille" tavanmukaiselta yölliseltä vahdiltamme "Lancashiren kuningattaren" luota.
— Hei! — huudahti Charles kummastuneena. — Terveen järjen nimessä, mitä tämä on? Oletko sinä kaikkien ihmeellisten laivojen joukossa nähnyt koskaan tuommoista?
Hänellä oli syytä kummastella. Laituriin kiinnitettynä seisoi kummallisin parkaasi, jonka koskaan olin nähnyt. Sitä ei oikeastaan voinut kutsua parkaasiksi, mutta se muistutti kuitenkin enemmän sitä kuin mitään muuta alusta. Se oli seitsemänkymmentä jalkaa pitkä, mutta niin kapea ja ilman kaikkea taklausta, että näytti paljon pienemmältä kuin olikaan. Se oli kokonaan teräksestä rakennettu ja maalattu mustaksi. Kolme savupiippua, huomattavan etäällä toisistaan ja sangen paljon taaksepäin kallistuneina, savusi samassa linjassa keskellä laivaa; keula, pitkä, ohut ja terävä, näytti selvästi, että alus oli hyvin nopeakulkuinen. Mennessämme ohi perän, luimme pienillä valkoisilla kirjaimilla merkityn nimen "Lentäjä".
Minä ja Charles paloimme uteliaisuudesta. Hetken kuluttua olimme laivalla ja keskustelimme koneenkäyttäjän kanssa, joka tarkasteli kannelta auringon nousua. Hän tyydytti hyvin mielellään uteliaisuutemme kertoen, että "Lentäjä" saapui illalla San-Franziskosta ja että tämä oli n.k. koe-ajo ja että se kuului Silas Tatelle, nuorelle kalifornialaiselle miljonäärille, jonka intohimona olivat nopeakulkuiset alukset.
— Neljätuhatta hevosvoimaa ja neljäkymmentäviisi mailia tunnissa; te ette ehkä voi kuvitella sitä, mitä? — lopetti koneenkäyttäjä ylpeästi.
— Toistakaa se vielä, ystäväni! Toistakaa vielä kerran! — huudahti
Charles innostuneena.
— Neljätuhatta hevosvoimaa ja neljäkymmentäviisi mailia tunnissa, — toisti koneenkäyttäjä hyväntahtoisesti naurahtaen.
— Missä on omistaja? — oli Charlesin seuraava kysymys. — Voinko jollain tavoin saada keskustella hänen kanssaan?