— He ovat meidän! He ovat meidän!

Me juoksimme "Lentäjän" portaille ja hyppäsimme laivaan. Keula- ja peräköydet olivat irroitetut ja "Lentäjä" syöksyi eteenpäin. Kalastaja, jonka olimme jättäneet hirrelle, tempasi revolverinsa ja ampui viisi laukausta ilmaan, yhden toisensa jälkeen. Italialaiset kiinnittivät heti huomionsa tähän varoitukseen ja alkoivat soutaa epätoivoisesti kuin mielipuolet.

En tiedä, kuinka kutsua meidän vauhtiamme. Me suorastaan lensimme. Kiisimme vedessä sellaisella kauhealla nopeudella, että keulan molemmin puolin kohosi suunnaton vaahtoinen laine samalla kuin perässä seurasi korkea vesimuuri, ikäänkuin valmiina syöksymään kannelle ja nielaisemaan meidät. "Lentäjä" vapisi, sähisi ja ulvoi kuin elävä olento. Me kiisimme tuulen mukana, joka muistutti myrskyä — neljänkymmenenviiden mailin myrskyä. Emme voineet seisoa, hengityksemme salpautui. Savu kohosi piipuista suoraan taaksepäin, muodostaen niiden kanssa suoran kulman. Lensimme pikajunan vauhdilla.

Charles, myöhemmin kertoessaan tästä ajosta, sanoi, me otimme heidät "lennossa", ja täsmällisempää sanontatapaa en minäkään keksi.

Mitä tulee veneessä oleviin italialaisiin, näytti, että me tuskin ehdimme lähteä, kun olimme jo heidät tavoittaneet. Tietysti meidän täytyi hiljentää vauhtia ja palata takaisin, ennenkuin tulimme heidän luokseen. Mutta silloinkin me liian nopeasti kiisimme sivu ja olimme pakoitetut tekemään ympyrän muotoisen kehän heidän ja rannan välillä. He sousivat voimakkaasti, kohottautuen penkeiltään joka airon vedolla, aina siihen saakka, kunnes menimme sivu, ja he tunsivat minun ja Charlesin. Se saattoi heidän kätensä heti vaipumaan. He panivat airot syrjään ja antautuivat umpimielisinä ja vihaisina.

— Hyvä on, Charles — sanoi Neil Partington, kun keskustelimme tästä asiasta laiturilla. — Mutta haluaisin tietää, mihin oli teidän kehuttu kekseliäisyytenne matkustanut tällä kertaa?

Mutta Charles oli itselleen uskollinen.

— Kekseliäisyys? — kysyi hän näyttäen "Lentäjää" — Katsokaa tuota! Ei, katsokaapa sitä oikein tarkoin! Jos ei tuo laitos ole kekseliäisyyttä, niin haluaisinpa tietää, mikä sitä on.

— Tietystikin — lisäsi hän, — sen keksi joku toinen, mutta tulos oli sama.

CHARLESIN JUONI.