Mutta niin ei asia ollut, sillä lähestyessämme likimmäistä verkkoa kalastajat, joille se kuului, irroittivat siitä veneensä ja alkoivat hitaasti soutaa rannalle. Toiset veneet eivät osoittaneet mitään levottomuuden merkkiä.
— Tämä on merkillistä, — huomautti Charles. — Mutta me voimme kuitenkin takavarikoida verkon.
Laskimme purjeen, kiinnitimme verkon pään ja aloimme nostaa sitä alukseen. Mutta samassa vihelsi kuula ja sitä seurasi heikko laukauksen ääni. Kuula lensi ohitsemme ja iski veteen.
Kalastajat, jotka olivat menneet rannalle, ampuivat meitä. Kun tartuimme uudelleen verkkoon, lensi ohitsemme toinen kuula, mutta tällä kertaa lähempää. Charles päästi verkon ja istuutui. Laukaukset lakkasivat. Mutta tuskin oli hän uudelleen alkanut nostaa verkkoa, kun ammunta alkoi jälleen.
— Täytyy jättää, — sanoi hän heittäen verkon yli laidan. — Voitte pitää tämän, pojat, se lienee teille tarpeellisempi kuin meille.
Sousimme toisen verkon luo, sillä Charles tahtoi tietää, olimmeko tekemisissä järjestetyn vastarinnan kanssa.
Saapuessamme jättivät molemmat kalastajat verkkonsa ja ohjasivat rannalle, samalla kun ensimäiset kaksi palasivat takaisin ja sitoivat verkkonsa, jonka me olimme jättäneet, veneeseensä. Toisen verkon luona otettiin meidät myöskin laukauksilla vastaan ja hiljenivät ne vasta silloin, kun me peräydyimme ja ohjasimme kolmannen luo, jossa uusiutui sama näytelmä.
Silloin jätimme heidät ja, kärsittyämme täydellisen tappion, nostimme purjeet ja menimme vastatuuleen Beniciaan. Kului muutamia sunnuntaipäiviä ja kalastajat rikkoivat itsepintaisesti lakia. Ilman asestettua voimaa emme voineet tehdä mitään. Kalastajia nähtävästi miellytti tämä uusi keino ja he turvautuivat siihen joka kerta kun oli tarvis. Näytti ettei ole mitään keinoa, joka pakottaisi heidät antautumaan.
Sattui niin, että samaan aikaan saapui luoksemme Neil Partington Ylälahdelta, missä hän oli ollut useita viikkoja. Hänen mukanaan oli Nikolai — kreikkalainen, joka oli auttanut meitä retkellä osterirosvoja vastaan, — ja he liittyivät molemmat meihin. Laadimme suunnitelman huolellisesti. Päätettiin, että minä ja Charles kävisimme käsiksi verkkoihin, mutta toiset piilottautuisivat johonkin rannalle saadakseen kiinni meitä ampuvat kalastajat.
Se oli hyvä suunnitelma. Sitä mieltä oli Charleskin. Mutta kreikkalaiset olivat kuitenkin meitä viisaampia. He ennättivät ennen meitä, järjestivät Neilille ja Nikolaille väijytyksen ja ottivat heidät vangiksi. Kun me koetimme vallata verkkoa, viheltelivät kuulat korvissamme entiseen tapaan. Ja vasta kun peräännyimme, päästettiin Neil ja Nikolai vapaaksi. He olivat hiukan noloja ilmautuessaan luoksemme, ja Charles alkoi säälimättömästi heitä ivata. Mutta Neil ei jäänyt velkaan ja lausui ihmetyksensä siitä, että Charlesin kekseliäisyys oli viime aikoina näyttänyt lähteneen matkoille.