— Odottakaahan, se palaa aikanaan — lupasi Charles.
— Luultavasti — myönsi Neil. — Mutta minä pelkään, että silloin ei ole jälellä ainuttakaan lohta ja teidän kekseliäisyytenne ei ehkä ole enää tarpeen.
Hyvin tyytymättömänä tähän seikkailuun läksi Neil Partington Ylälahdelle ottaen Nikolain mukaansa, ja me jäimme kahden, omien voimiemme varaan. Se merkitsi sitä, että kalanpyynti sunnuntaisin tulisi jatkumaan siksi, kunnes Charles keksisi hyvän keinon. Minä vaivasin kauan aivojani kysymyksellä, kuinka nöyryyttää kreikkalaiset, Charles samoin; mietimme tuhansia keinoja, jotka kumminkin lähemmin tarkastettuamme huomasimme kelvottomiksi.
Kalastajat rohkaistuivat ja kehuivat pitkin jokea voitostaan. Aloimme huomata kalastajaväestön keskuudessa kasvavaa tottelemattomuutta laillista valtaa kohtaan. Me olimme perääntyneet ja he kadottivat kaiken arvonannon meihin. Kadotettuamme heidän kunnioituksensa alkoivat he suhtautua meihin halveksivasti. Charlesin he ristivät "vanhaksi ämmäksi" ja minä sain nimen "pieni kili". Tilanne kävi sietämättömäksi, ja meille selvisi, että täytyi antaa kreikkalaisille tuntuva isku, jotta he jälleen tuntisivat meitä kohtaan entistä kunnioitusta.
Vihdoinkin eräänä aamuna meille valkeni. Olimme höyrylaivalaiturilla, missä jokihöyrylaivat purkivat lastiaan ja satuimme satamatyömiesten ja rantajätkien joukkoon, jotka tunkeilivat erään pitkävartisissa saappaissa olevan nuoren miehen ympärillä. Mies kertoi omasta onnettomasta kohtalostaan. Hän oli omien sanojensa mukaan jonkinlainen urheilukalastaja ja pyydysti vain Berkleyssä olevaa paikallista kalahallia varten, joka sijaitsi kolmenkymmenen mailin päässä Alalahdella. Viime yönä hän laski verkkonsa ja paneutui hiukan levähtämään veneen pohjalle. Herättyään hän huomasi, että oli jo aamu ja näki, että hänen veneensä rauhallisesti keinui höyrylaivalaiturin luona Beniciaan. Hänen edessään seisoi jokihöyrylaiva "Apache", jossa kaksi matruusia irroitti höyrylaivan siivistä hänen verkkonsa kappaleita. Lyhyesti sanoen: heti hänen nukuttuaan sammui veneestä lyhty ja "Apache" ajoi hänen verkkoonsa ja vaikkakin se paloitteli verkon kappaleiksi, oli tämä jollain tavoin sotkeutunut ja näin tuli mies hinatuksi kolmekymmentä mailia syrjään tiestään.
Charles nykäisi minua kyynärpäällään. Ymmärsin hänen ajatuksensa, mutta vastasin:
— Emmehän me voi vuokrata höyrylaivaa.
— En sitä halua tehdäkään — vastasi hän, — mutta me menemme Turnerin veistämölle. Minulla on päässäni jotain ja ehkäpä saamme yhtä ja toista järjestetyksi.
Menimme veistämölle ja Charles meni tokassa seisovan "Maria-Rebecan" luo, jota puhdistettiin ja laitettiin kuntoon. Se oli meille tuttu tasapohjainen alus, joka otti lastia sataneljäkymmentä tonnia ja jolla oli suurempi purjepinta-ala kuin yhdelläkään toisella aluksella koko lahdella.
— Terve, Olle! — tervehti Charles paksua, sinipuseroista ruotsalaista, joka siveli siannahkalla suurmaston kahvelia.