Sillä aikaa tulimme paikalle, missä joki haaraantui. Vasemmalla oli Sackramento-joen suu ja oikealta alkoi pyhä Joaquin. Iloinen matruusi meni ryömien eteenpäin ja muutti keulapurjeen Charlesin kääntäessä peräsintä, ja me poikkesimme oikealle Joaquin jokeen. Tähän saakka ei "Maria-Rebecca'" ollut kallistellut, mutta nyt painui se vasemmalle kyljelleen ikäänkuin haluten kaatua.
Siitä huolimatta kuljimme eteenpäin hinaten kalastajia. Heidän verkkojensa arvo oli suurempi kuin luvattomasta kalastuksesta maksettava sakko, niin että heittää verkot ja itse paeta — jonka he helposti olisivat voineet tehdä — ei olisi tuottanut heille mitään etua. Sentähden jäivät he yhtä vaistomaisesti verkkojensa kuin matruusi laivansa luo. Sitäpaitsi oli heissä herännyt kostonhimo ja saatoimme olla varmat, että he tulisivat kanssamme maailman loppuun, jos vain meillä olisi halua hinata heidät niin kauas.
Ammunta lakkasi ja me käännyimme katsomaan, mitä vankimme tekivät. Veneet kulkivat jälestämme epätasaisten matkojen päässä toisistaan, mutta huomasimme, että neljä lähinnä olevaa kulki yhdessä. Ensimäinen vene heitti seuraavalle köyden ja kun se oli tavoitettu, he vähitellen kohosivat sitä myöten ensimäisen veneen luo. Mutta me kuljimme hyvin kovasti ja se vaikeutti suuresti heidän työtään. Ajottain onnistui heidän vaivalla lähestyä tuuma, toisin ajoin vähän enemmän.
Kun nämä neljä venettä pääsivät niin lähekkäin, että saattoi mennä veneestä toiseen, muutti meitä lähinnä olevaan veneeseen jokaisesta seuraavasta yksi kreikkalainen ottaen kiväärin mukaansa. Sillä tavoin kokoontui ensimäiseen veneeseen viisi miestä ja oli selvää, että he aikoivat hyökätä päällemme. He ryhtyivät toteuttamaan tätä aikomusta tarttuen uivan verkon yläreunaan ja jännittäen kaikki voimansa alkoivat vetää siitä, lähestyen hitaasti alusta. Ja vaikka se kävikin hyvin vaivaloisesti ja heidän täytyi usein pysähtyä huoahtamaan, tulivat he siitä huolimatta kuitenkin yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Charles hymyili katsellessaan heidän ponnistuksiaan ja sanoi:
— Päästä märssypurje, Olle.
Avattu märssypurje otti tuulta, touvit vonkuivat ja joka veneestä kuuluvien laukausten säestämänä kallistui "Maria-Rebecca" kyljelleen syöksyen eteenpäin nopeammin kuin ennen.
Mutta kreikkalaiset olivat hellittämättömiä. Kun he eivät nopean kulun vuoksi olleet tilaisuudessa vetämään itseään laivan luo käsin, aikoivat he toteuttaa tuumansa niin sanotun "vetohinauksen" avulla. Erään heistä kumartuessa kauas yli veneen keulan toisten toverien häntä pidellessä jaloista, onnistuikin heidän kiinnittää väkipyörä verkon laitaan, mutta silloin komensi Charles:
— Päästäkää haruspurje!
Olle Erikson katsoi kallistelevaan "Maria-Rebeccaan" ja pudisti päätään.