— Miksei, vie vain, — vastasi hän, kääntyi ja lähti hitaasti menemään.
Demetrios nosti verkosta kaksi suurta lohta ja minä hyppäsin veneeseen. Kalastajat tunkeilivat ivaten ympärilläni, ja kun minä valmistauduin nostamaan purjetta, heittelivät he myrkyllisiä neuvoja ja letkauksia. He tarjosivat toisilleen mielettömiä vetoja, että minä varmasti tavoitan Demetrion ja kaksi heistä, otettuaan itselleen ratkaisijan osan, totisina pyysi päästä mukaan ollakseen henkilökohtaisesti pidättämisen tapahtuessa läsnä.
Mutta minä en kiirehtinyt. Odotin sen ajan, minkä luulin Charlesin tarvitsevan ehtiäkseen Vallejoon ja, näyttäen muka tyytymättömältä purjeen asentoon, tein pienen korjauksen köysissä, joiden avulla kahveli nostettiin. Ja vasta silloin, kun olin varma siitä, että Charles oli jo ehtinyt Maloneyn luo ja istui ratsailla, loittonin laiturista ja nostin purjeen. Kova vihuri täytti sen äkkiä ja vene otti hiukan vettä. Se oli pikku asia, joka saattaa tapahtua parhaimmallekin merimiehelle ja vaikka minä viipymättä hellitin purjenuoraa ja vene palautui asentoonsa, nauroivat kalastajat hyvin ivallisesti ikäänkuin olisin tehnyt anteeksiantamattoman virheen.
Kun Demetrios näki vartioveneessä vain yhden miehen, melkeinpä poikasen, halutti häntä leikkiä minun kanssani. Tehtyään lyhyen käännöksen ja jätettyään minut jäljelle noin kolmekymmentä jalkaa, hän hellitti hiukan purjetta ja palasi höyrylaivalaiturille. Täällä hän risteili lyhyin kääntein myötätuntoisten katsojien suureksi ihastukseksi. Olin koko ajan hänen takanaan ja tein kaikki hänen liikkeensä, silloinkin, kun hän kääntyi myötätuulen ja heitti purjeen toiselle puolelle, — se on hyvin vaarallista sellaisessa tuulessa.
Hän toivoi, että minä tekisin haaksirikon, koska voimakkaan laskuveden aikana oli kova tuuli, joka nostatti jyrkkiä, teräviä laineita. Mutta minä olin innoissani, enkä ole koskaan ohjannut niin hyvin kuin tuona päivänä. Aivoni toimivat nopeasti ja helposti, käteni pitelivät nuoria kevyesti ja varmasti, huomasin vaistomaisesti tuhansia pikkuseikkoja, joita veneen hoitajan on otettava huomioon.
Minun sijastani oli Demetrios vähällä kärsiä haaksirikon. Jotakin tapahtui hänen kahvelilleen ja se ei voinut laskeutua tarpeeksi. Lyhyen välimatkan päästä, jonka hän oli minulta voittanut taitavalla käänteellä, huomasin, kuinka hän kärsimättömästi työskenteli koettaen laskea kahvelia. En antanut hänelle kauan aikaa ja hän oli pakoitettu palaamaan peräsimen luo.
Kahveli tuotti hänelle levottomuutta. Hän lakkasi leikkimästä kanssani ja suuntasi, yhä luovien, Vallejoon. Suureksi kummastuksekseni huomasin voivani kohota enemmän tuuleen kuin hän. Jos veneessäni olisi ollut toinen mies, olisimme saavuttaneet edun kreikkalaisesta, senvuoksi, että ollessaan vain muutamia jalkoja minun edelläni hän ei uskaltanut jättää peräsintä saadakseen kahvelin lasketuksi.
Kun Demetrios ei voinut kohota jyrkästi tuuleen, alkoi hän hellittää purjetta koettaen edetä. Sen hän saattoikin tehdä niin kauan kuin minä kohosin tuuleen. Mutta sitten käännyin ja tultuani lähemmäksi hän tekeytyi ikäänkuin aikoisi muuttaa suuntaa. Hellitin purjetta ehtiäkseni ennen. Mutta se olikin vain viekas juoni, hän otti heti entisen suunnan — ja minä kiiruhdin voittamaan takaisin kadotettua välimatkaa.
Hän purjehti ehdottomasti minua taitavammin. Tuon tuostakin olin hänet tavoittamaisillani, mutta joka kerran luiskahti hän jollain keinolla pois. Senlisäksi kiihtyi tuuli, ja kumpaisenkin meistä täytyi varoa, ettemme kaatuisi. Minun veneeni pysyi pystyssä vain ylimääräisen painolastin vuoksi. Istuin tuulenpuoleisella laidalla ja pitelin käsissäni purjenuoraa ja peräsintä. Olin pakoitettu kiivaiden vihurien tullessa usein hellittämään purjetta, joka joutui pois tuulesta ja minä kadotin vauhtia sekä aikaa. Ainoa lohdutukseni oli se, että Demetrion täytyi tehdä samoin ja yhtä usein.
Voimakas laskuvesi aiheutti tavattoman myrskyisän aallokon, ja vesi tuon tuostakin tuli yli laidan. Minä kastuin ja vieläpä purjekin oli melkein puoliväliin saakka märkä. Kerran onnistui minun saavuttaa Demetrios ja keulani iski hänen veneensä keskelle. Tässä juuri olisi tarvittu toinen mies. Juoksin eteenpäin hypätäkseni hänen veneeseensä, mutta hän tyrkkäsi nauraen veneen airolla etemmäksi.