Demetriolla oli asianajaja, mutta tämä oli toivoton tapaus. Jury neuvotteli vain viisitoista minuuttia ja julisti hänelle langettavan tuomion. Hänet tuomittiin maksamaan sata dollaria sakkoa, tahi olemaan vankeudessa viisitoista päivää.
Charles astui tuomarin sihteerin luo.
— Minä maksan sakon, — sanoi hän asettaen pöydälle viisi kahdenkymmenen dollarin kultarahaa. — Tämä… tämä on ainoa pääsy tilanteesta, — sanoi hän kääntyen minuun.
Kyyneleet juoksivat silmistäni ja minä tartuin hänen käteensä.
— Minä maksan, — aloin minä.
— Puolet, — keskeytti hän. — Tietysti, niin arvelinkin.
Samaan aikaan sai Demetrios tietää asiamieheltään, että Charles oli maksanut hänen sakkonsa.
Hän meni Charlesin luo, pusersi tämän kättä ja kaikki hänen kuuma, nuori verensä tulvahti kasvoihin. Haluamatta jäädä jälkeen jalomielisyydessä, hän alkoi vaatia, että saisi itse maksaa asiamiehen palkkion sekä sakon ja suuttui, kun ei Charles sallinut hänen sitä tehdä.
Luulen, että tämä Charlesin teko selvensi kalastajille lain merkitystä enemmän kuin mikään muu. Sen jälkeen tunsivat he häntä kohtaan suurta kunnioitusta; minä taas puolestani kuljin hyvän merimiehen maineessa. Demetrios Contos ei ainoastaan jättänyt lain rikkomista, vaan tuli hyväksi ystäväksemme ja pistäytyi usein Beniciaan juttelemaan kanssamme.