Kun he kaksi viikkoa myöhemmin tarkastelivat palkkauslistaa, sanoi
Päivänpaiste:
"Matthewson, kuka on kirjanpitäjä Rogers? Sisarenpoikanneko? Niinpä arvelinkin. Hän saa kahdeksankymmentäviisi dollaria kuukaudessa. Saakoon hän tästä lähtien kolmekymmentäviisi. Nuo viisikymmentä minä lainaan."
"Mahdotonta!" huudahti Matthewson. "Hän tuskin tulee toimeen nykyisellä palkallaan, ja hänellä on vaimo ja kaksi lasta."
Päivänpaiste keskeytti hänet kirouksella.
"Ei voi! Mahdotonta! Mitä helvettiä luulette minun tekevän? Luuletteko minun kustantavan heikkomielisten kotia? Luuletteko minun ruokkivan ja vaatettavan idiootteja, jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään? En ikinä. Minä olen nyt pinteessä, ja nyt täytyy jokaisen, joka tekee minulle työtä, olla pinteessä. Minä en halua mitään kauniinilman lintuja istumassa konttorini nojatuoleilla. Nyt on ruma ilma, kirotun ruma ilma, ja heidän on kärsittävä siitä kuten minunkin. Oaklandissa on juuri nyt kymmenentuhatta ihmistä työtönnä ja San Franciscossa kuusikymmentätuhatta. Sisarenpoikanne ja kaikki muut saavat tehdä niinkuin juuri sanoin tai suoria tiehensä. Jos joku heistä joutuu rahattomaksi, niin auttakaa te heitä luotollanne. Ja alentakaa kaikki palkat samaan tapaan. Olen pitänyt huolta monesta tuhannesta ihmisestä, joiden täytyy nyt jonkun aikaa itse pitää huolta itsestään."
"Te sanotte, että on hankittava uusi suodatin", sanoi hän vesijohtolaitospäällikölleen. "Saammehan nähdä. Juokoot Oaklandin asukkaat vaihteeksi mutaa. Siitä he oppivat pitämään arvossa hyvää vettä. Keskeyttäkää työt. Erottakaa työmiehet. Peruuttakaa tilaukset. Sopimuksentekijät antavat haasteen? Antakoot vain."
Ja Wilkinsonille:
"Poistakaa lauttauslaitosten viimeinen kulkuvuoro. Soutakoon yleisö ja tulkoon varhain kotiin vaimojensa luo. Ja poistakaa viimeinen raitiovaunu, joka liittyy 12,45 Twentysecondiin ja Hastingsiin tulevaan veneeseen. En voi kuljettaa sitä parin kolmen matkustajan takia. Tulkoot aikaisemmassa veneessä kotiin tai kävelkööt. Nyt ei ole aikaa harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Poistakaa samalla muutamia raitiovaunuja, jotka kulkevat vilkkaimpaan liikeaikaan."
Ja toiselle johtajalle, jota alituiset menojensupistusvaatimukset tuskastuttivat:
"Sanotte, ettette voi tehdä sitä ettekä voi tehdä tätä. Näytän teille viimeiset esimerkit tässä suhteessa. Onko teidän pakko alistua? Hyvä, jos ajattelette niin. En ole milloinkaan tavannut miestä, joka olisi ollut niin pahassa rahapulassa kuin minä nyt. Ja jos joku luulee, etten tule toimeen ilman häntä, niin näytän hänelle viimeisen esimerkin ja annan hänelle lähtöpassit."