"Kautta Jumalan, teidän täytyy tukea minua!" sanoi hän heille. "Jos te luulette, että nyt on kysymyksessä pieni hupainen whistipeli ja että te voitte sen lopettaa ja mennä kotiin milloin haluatte, niin te suuresti erehdytte. Watkins, te huomautitte muutama minuutti sitten, ettette voi kestää sitä. Nyt sanon minä teille jotakin. Te kestätte, sillä hyvä. Teidän täytyy yhä edelleenkin hankkia minulle mitä tarvitsen ja ottaa paperini, kunnes rahapula on ohitse. Miten te siitä selviätte, on teidän asianne eikä minun. Muistatteko mitä tein Klinknerille ja Altamont Trust yhtiölle? Tunnen liikeasianne paremmin kuin te itsekään tunnette, ja jos te koetatte hylätä minut, niin minä saatan teidät häviöön. Vaikka itse joutuisinkin häviöön, niin olisi minulla kuitenkin aikaa käydä kimppuunne ja vetää teidät mukanani. Meidän kaikkien täytyy yhdessä vajota tai uida, ja te kyllä käsitätte, että teidän täytyy oman etunne vuoksi auttaa minua."
Ehkä kuumimmat ottelunsa oli hänellä Yhdistetyn vesijohtoyhtiön osakkeenomistajain kanssa, sillä hän käytti koko tämän yhtiön suuret tulot omiin tarpeisiinsa. Mutta hän ei milloinkaan antanut omavaltaisuutensa mennä liian pitkälle. Vaikka hän pakotti uhrauksiin henkilöt, joiden kohtalo riippui hänen kohtalostaan, auttoi hän heidät kuitenkin pälkähästä, kun he joutuivat pahaan pulaan. Ainoastaan voimakas mies saattoi pelastaa niin sotkuisen aseman niin jännittävänä aikana, ja Päivänpaiste oli mies siihen. Hän kierteli ja kaarteli, suunnitteli ja keksi keinoja, uhmaili heikompia, rohkaisi pelkureita eikä armahtanut niitä, jotka karkasivat leikistä.
Ja vihdoinkin, kun kesä oli alulla, kaikki kääntyi parempaan päin. Tuli päivä, jolloin Päivänpaiste teki jotakin odottamatonta. Hän lähti konttorista tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti ja siitä syystä, että nyt ensi kerran paniikin alkamisesta lukien siellä ei ollut mitään välttämätöntä tehtävää suoritettavana. Ennen lähtöään hän pistäytyi Heganin yksityiskonttoriin juttelemaan, ja kun hän nousi lähteäkseen, niin hän sanoi:
"Hegan, me olemme onnenpoikia. Olemme suoriutuneet pulskasti pulmasta tarvitsematta jättää jälkeemme ainoatakaan lunastamatonta panttia. Pahin on ohitse ja loppu on näkyvissä. Vain ohjat kireällä vielä parin viikon ajan, hiukan rahapulaa tai levottomuutta silloin tällöin, ja me saamme sylkäistä kämmeniimme."
Hän muutti ohjelmaansa. Sen sijaan, että olisi lähtenyt suoraan hotelliinsa, hän teki kierroksen ravintoloihin, joi cocktailin siellä ja cocktailin täällä ja kaksi tai kolme, kun tapasi tuttavia. Noin tunnin kuluttua hän pistäytyi Parthenonin ravintolaan juodakseen vielä viimeisen cocktailin, ennenkuin läksi päivälliselle. Tällöin oli alkoholi miellyttävästi lämmittänyt koko hänen olemuksensa, ja hän oli parhaimmalla tuulellaan. Ravintolan nurkassa koettivat muutamat nuoret miehet parhaillaan vanhaa temppua yrittää painaa toistensa kädet alas kyynärpäitten ollessa pöydällä. Muuan leveäharteinen nuori jättiläinen ei milloinkaan liikauttanut kyynärpäätään, vaan aina painoi kaikkien kädet pöytään. Tämä herätti Päivänpaisteen mielenkiinnon.
"Se on Slossom", kertoi tarjoilija vastaukseksi hänen kysymykseensä. "Hän on U.C:n paras moukarinheittäjä. Lyönyt kaikki ennätykset tänä vuonna, ja hänellä on maailmanennätys. Hän on oikein voimakas."
Päivänpaiste nyökäytti päätään ja meni hänen luokseen ja pani kätensä vääntöasentoon.
"Minäkin tahtoisin yrittää, poikaseni", sanoi hän.
Nuori mies nauroi ja tarttui hänen käteensä; ja Päivänpaisteen hämmästykseksi painui hänen oma kätensä pöytään.
"Malttakaahan", mutisi hän. "Vielä kerran. En ollut tällä kertaa valmiina."