Hegan tuijotti päällikköönsä, sitten hän siirsi kauhistuneen katseensa Dedeen, joka nyökäytti päätään myötätuntoisesti.
"Tulkoon siis vararikko, Larry", jatkoi Päivänpaiste. "Sinun on vain suojeltava itseäsi ja kaikkia ystäviämme. Nyt kuuntele, kun sanon mitä sinun on tehtävä. Ei ketään saa vahingoittaa. Jokaisen, joka on auttanut minua, täytyy selviytyä asiasta vahingoitta. Kaikki maksamatta jääneet palkat täytyy suorittaa asianomaisille. Kaikki rahat, jotka olen anastanut vesiyhtiöltä, raitiotieyhtiöltä ja lauttausyhtiöltä, on suoritettava takaisin. Etkä sinä tule kärsimään vahinkoa. Kaikki yhtiöt, joissa sinulla on osakkeita, tulevat selviytymään — — —"
"Sinä olet mieletön, Päivänpaiste!" huudahti pikku lakimies. "Tämä on heikkomielistä lörpöttelyä. Mikä sinua vaivaa? Oletko nauttinut jotakin myrkkyä tai muuta?"
"Olen kai", hymyili Päivänpaiste vastaukseksi. "Ja nyt minä pääsen siitä vapaaksi. Olen sairas kaupungissa asumisesta ja liikeasioitten hoitamisesta. Aion lähteä auringonpaisteeseen ja maalle vihreille ruohikoille. Ja Dede tulee mukaani. Joten sinulla on tilaisuus ensimmäisenä onnitella minua."
"Onnitella — piru vie!" puuskahti Hegan. "En aio olla mukana tällaisessa mielettömyydessä."
"Kyllä sinä olet; jollet sinä ole mukana, niin tulee mullistus suuremmaksi ja jotkut joutuvat luultavasti kärsimään. Sinä omistat nyt itse miljoonan tai enemmän, ja jos tottelet minua, niin selviydyt asiasta ehein nahoin. Minä haluan tehdä vararikon ja menettää kaikki. Sitä juuri tavoittelen, eikä ole olemassa ketään, joka voisi minua estää. Ymmärrätkö, Hegan? Ymmärrätkö?"
"Mitä olette tehnyt hänelle?" murisi Hegan Dedelle.
"Malta, Larry." Ensi kerran oli Päivänpaisteen ääni terävä, ja kaikki tutut julmuutta ilmaisevat juovat hänen kasvoissaan näkyivät taas. "Neiti Masonista tulee kohta vaimoni, ja jos haluat puhua hänelle, niin sinun täytyy käyttää erityistä äänensävyä, ellet mieli joutua sairaalaan. Ja salli minun kertoa sinulle vielä yksi seikka. Tämä kaikki on minun työtäni. Hänkin sanoo, että minä olen mieletön."
Hegan pudisti päätään sanattomassa murheessaan ja tuijotti yhä.
"Kantomiehiä ei tietysti voida välttää", jatkoi Päivänpaiste, "mutta ne eivät vaivaa ketään eivätkä kauan. Sinun täytyy viipymättä pelastaa kaikki — miehet, jotka ovat antaneet palkkansa käytettäväkseni, kaikki velkojat ja kaikki yhtiöt, jotka ovat auttaneet minua. New Jerseyn joukkue on ostellut muuatta maa-aluetta. He ostaisivat parituhatta eekkeriä ja tekevät kaupat nyt, jos vain annat heille mahdollisuuden. Fairmontin alue on paras paikka siinä, ja he maksavat tuhatkin dollaria eekkeriltä osasta sitä. Siitä saat hyvän avun. On onni, jos he maksavat kaksisataa eekkeriltä alueesta, joka on sen takana."