Ja sanelu jatkui. —
Päivänpaiste huomasi, että väliaikoina, kun neiti Masonilla ei ollut mitään tekemistä, hän luki kirjoja ja aikakauslehtiä tai valmisteli jotakin somaa naisten käsityötä.
Kerran hän meni hänen pöytänsä ääreen, otti käteensä nidoksen
Kiplingin runoja ja selaili sitä hämillään.
"Te pidätte kirjoista, neiti Mason?" sanoi hän laskien kirjan takaisin pöydälle.
"Kyllä", kuului vastaus, "hyvin paljon."
Toisen kerran oli pöydällä Wellsin "Onnen pyörät".
"Mikä kirja se on?" kysyi Päivänpaiste.
"Oh, se on romaani, rakkaustarina."
Hän vaikeni, mutta Päivänpaiste yhä odotti, ja hän katsoi velvollisuudekseen jatkaa.
"Siinä kerrotaan vähäpätöisestä kangaskauppiaan apulaisesta, joka vapaa-aikanaan tekee polkupyörämatkan ja rakastuu nuoreen tyttöön, joka on paljon hänen yläpuolellaan. Tytön äiti on kuuluisa kirjailija. Tilanne on hyvin omituinen ja surullinen ja traaginen. Haluatteko lukea sen?"