"Ellei teillä ole mitään vastaan, rouva Peabody, niin olkaa hyvä ja antakaa minulle vielä viipale sitä paistia. Leikatkaa paksu kimpale, muuten sen ei tarvitse olla niin hyväksi laitettu."
KILPA-AJO
I.
"Huh! Oletpa saanut hauskat retaleet!" Shorty tarkasteli toveriaan ja tekeytyi moittivan näköiseksi. Smoke koetti turhaan silitellä ryppyjä pois housuista, jotka hän oli juuri vetänyt jalkaansa, ja oli äreissään.
"Sataviisikymmentä koko vaatekerta", vastasi Smoke. "Myyjä oli melkein minun kokoiseni. Puku oli mielestäni huomattavan halpa. Mutta mikä sinua oikeastaan jurnuttaa?"
"Mikäkö? Minuako? Oh, ei niin mikään. Muistui juuri mieleeni eräs mies. Hän oli olevinaan lihansyöjä. Hän tuli jääröykkiöiden keskellä jäälautalla Dawsoniin. Ei ollut muonaa miehellä. Alusvaatteita oli yksi kerta, naarmuuntuneita mokkasiineja yksi pari, yhdet päällyshousut, jotka olivat sen näköiset kuin olisivat olleet 'Hesperuksen' haaksirikossa. Hyvin hauska julkipuoli, toveri. Soman kaunis julkipuoli! Kuulehan —"
"No, mitä nyt?" kysyi Smoke äreästi.
"Mikä sen tytön nimi on?"
"Ei se ole mikään tyttö, hyvä mies. Minun on mentävä eversti Bowien luo päivällisille, jos tahdot tietää. Se sinua harmittaa, Shorty. Olet kateissasi, kun minä menen hienoston seuraan eikä sinua ole kutsuttu."
"Etkö myöhästy hiukan?" kysyi Shorty osaaottavaisesti.