"Olette hidasälyinen! — Te tunnette Wildwaterin. Kun hän näkee minun kaihoavan kananmunia — osaan näyttää kaihoisalta — mitä hän silloin tekee?"
"Vastatkaa itse. Jatkakaa."
"Nähkääs, hän lähtee ja etsii käsiinsä miehen, joka on muodostanut munatrustin. Hän ostaa trustin, maksoi mitä maksoi. Kuvaelma: Minä tulen Slavovitshille kello yhdeltätoista. Wildwater istuu viereisessä pöydässä. Hän pitää kunnia-asiana olemista nimikkopaikallaan. 'Kaksi kananmunaa', sanon tarjoilijalle. — 'Olen pahoillani, neiti Arral', sanoo tarjoilija, 'kananmunat ovat loppuneet'. — Silloin Wildwater huutaa karjahtelevalla karhunäänellään: 'Tarjoilija, kuusi pehmeäksi keitettyä munaa.' — Ja tarjoilija sanoo: 'Heti, herra', ja tuo munat. Uusi kuvaelma: Wildwater silmäilee minua, ja minä olen kuin solvaistu jääpuikko ja kutsun tarjoilijaa. 'Olen pahoillani, neiti Arral', sanoo hän, 'mutta nuo kananmunat ovat herra Wildwaterin. Nähkääs neiti, hän omistaa ne.' Uusi kuvaelma: Wildwater on kuin voitollinen sankari, koettaa parhaansa mukaan näyttää viattomalta ja syö kuusi kananmunaansa.
"Jälleen uusi kuvaelma: Slavovitsh itse asettaa eteeni kaksi käristettyä kananmunaa ja sanoo: 'Herra Wildwaterilta, neiti.' Mitä saatan tehdä? Mitä muuta kuin hymyillä Wildwaterille, ja sen jälkeen teemme luonnollisesti sovinnon, ja hän arvelee selvinneensä huokealla, jos hänen on täytynyt maksaa kymmenen dollaria jok'ainoasta trustimunasta."
"Jatkakaa, jatkakaa", sanoi Smoke innostuneena. "Millä asemalla minun on hypättävä salamatkustajaksi junaan, tai minkä vesisäiliön luona minut potkaistaan pelistä?"
"Teitä ei potkaista lainkaan pois. Te ajatte munajunassa aina pääteasemalle asti. Te perustatte sen munatrustin. Teette sen nyt heti, tänä päivänä. Saatte ostetuksi jok'ainoan Dawsonissa olevan kananmunan ja myydyksi ne Wildwaterille melkein millä voitolla tahansa. Ja sitten, jälkeenpäin, annamme tarinan salaisen punalangan paljastua. Wildwater joutuu naurunalaiseksi, ja hänen korskeutensa hiukan talttuu. Te ja minä niitämme kunnian siitä. Te ansaitsette sievoiset rahat. Ja Dawson havahtuu hartaisiin naurajaisiin. Luonnollisesti — jos pidätte yritystä liian uhkarohkeana, minä annan kultahiekan trustin perustamiseksi."
Viimeinen lause oli liikaa Smokelle. Koska hän oli vain tavallinen länsimaalainen, jolla on omat merkilliset päähänpiintymänsä rahoista ja naisista, hylkäsi hän halveksien Lucille Arralin tarjoaman kultahiekan.
II.
"Hei, Shorty!" huusi Smoke pääkadun poikki toverilleen, joka taivalsi siellä tiukkaan, huojuvaan tapaansa, kainalossa paljas pullo, jonka sisällys oli jäätynyt. Smoke meni hänen luokseen.
"Missä olet ollut koko aamupäivän? Olen etsinyt sinua kaikkialta."