"Lääkärillä", vastasi Shorty ja näytti pulloa. "Sallyn laita on hiukan hullusti. Syöttäessäni eilisiltana koiria näin, että sen häntä- ja kylkikarvat olivat ruvenneet lähtemään. Lääkäri sanoo…"
"Mitä se minua liikuttaa", keskeytti Smoke kärsimättömästi. "Minä tahdon, että…"
"Mikä sinun on?" kivahti Shorty ihmetellen. "Sally menettää kaikki karvansa tässä pakkasessa. Koira on sairas, sanon minä. Lääkäri…"
"Sally odottakoon. Kuulehan, kun sanon…"
"Se ei voi odottaa, sanon minä. Se olisi eläinrääkkäystä. Koira paleltuu. Mikä hitto sinua riivaa? Onko Monte-Criston valtaus osoittautunut rikkaaksi?"
"Sitä en tiedä. Mutta pyydän sinua tekemään erään palveluksen."
"Mielelläni sen teen", sanoi Shorty alttiina, heti leppyneenä ja myöntyväisenä. "Mikä se on? Anna kuulua."
"Pyydän, että menet ostamaan minulle kananmunia…"
"Viivana, ja kölninvettä ja riisipuuteria, kunhan sanot sanankin. Ja sillä välin kadottaa Sally-parka viimeisenkin karvansa. Kuulehan, Smoke, jos aiot ruveta rehentelemään, saatat ostaa koreasti itsekin kananmunasi. Minä tyydyn kyllä sianlihaan ja papuihin."
"Aionkin ostaa, mutta sinun on autettava minua, niin että pidä suusi kiinni nyt, Shorty. Minulla on puhevuoro. Mene heti Slavovitshille. Maksa vaikka kolme dollaria, mutta osta häneltä kaikki."