"Kolme dollaria!" voivotteli Shorty. "Ja viimeksi eilen kuulin, että hänellä on ainakin seitsemänsadan varasto. Kaksituhattasata dollaria — kananperunoista! Ei, kuulehan, Smoke, sanon sinulle erään seikan. Mene heti lääkärille. Hän auttaa sinua. Minulla on muutakin tehtävää kuin tässä seisominen."
Hän lähti liikkeelle, mutta Smoke tarrasi häntä olkapäihin, seisahdutti ja pyöräytti hänet takaisin.
"Minä voisin tehdä vaikka mitä puolestasi", vakuutti Shorty tosissaan. "Jos sinulla olisi nuha ja kumpikin käsivartesi olisi poikki, istuisin yötä päivää nenääsi niistämässä. Mutta minut saa toimittaa heti helvettiin, jos tuhlaan kaksituhattasata dollaria ostaakseni kananperunoita sinulle tai jollekulle muulle kaksijalkaiselle."
"Eiväthän ne dollarit ole sinun omiasi, vaan minun, Shorty. Aion ryhtyä erääseen liikeyritykseen. Aion ostaa jok'ainoan kananmunan Dawsonista, Klondykesta, Yukonilta. Minulla ei ole nyt aikaa kertoa sinulle yksityiskohtia. Ne saat kuulla myöhemmin, samoin kuin jakaa voiton, jos haluat. Mutta nyt on munien hankkiminen kysymyksessä. Riennä Slavovitshille, kuin jo olisit perillä, ja osta häneltä kaikki."
"Mitä minä sanon hänelle? Hän ymmärtää kyllä, etten aio pistää niitä mahaani."
"Älä sano hänelle mitään. Rahat puhuvat. Hän myy niitä kahdella dollarilla kappaleen keitettyinä. Tarjoa hänelle aina kolmeen asti raaoista. Jos hän käy uteliaaksi, sano ryhtyväsi perustamaan kanatarhaa. Minun täytyy saada hänen kananmunansa. Ja jatka sitten etsimistä, nuuski ja osta jokainoa kananmuna Dawsonista. Ymmärrätkö? Osta! Pienessä osuuskaupassa viistoon vastapäätä Slavovitshia on muutamia. Osta ne. Minä lähden Klondyke Cityyn. Siellä on muuan kipeäjalkainen, vararikon partaalla oleva ukko, jolla on kuutisenkymmentä. Minä hankin hänelle matkalipun ja itselleni hänen kananmunansa. Ja väitetään, että sahan takana asuvalla, mokkasiineja valmistavalla eukolla on parikymmentä."
"No, hyvä on, olkoon niinkuin sanot, Smoke. Mutta Slavovitsh tuntuu olevan mehukkain sitruuna, mitä meillä on puserrettavana. Kokoan ensin pienet erät ja lopuksi puristan hänet aivan tyhjäksi."
"Hyvä on. Pidä kiirettä. Illalla selitän sinulle suunnitelman."
Mutta Shorty heilutti pulloa. "Ensin lääkitsen Sallyn. Sen aikaa saavat kananmunat odottaa. Ja ellei niitä ole jo sukupuuttoon syöty, ei niitä myöskään syödä sillä välin kun minä hoitelen sairasta koiraparkaa, joka on pelastanut meidän kummankin hengen paljon useammin kuin kerran."