Suunnitelman mukaisesti Smoke söi illallisensa kaupungilla ja lähti sitten ulos huvittelemaan. Kaikkialla, missä hän näyttäytyi, hän oli huomion keskipisteenä, ja hän kierteli tahallaan paikasta toiseen. Ravintolahuoneet täyttyivät hänen niihin tullessaan ja tyhjenivät hänen poistuessaan. Pieneksi kostoksi Lucille Arralille hän nousi paikaltaan ja poistui oopperasta juuri silloin, kun kaunotar astui esiin laulaakseen suosituimman aariansa. Kolmessa minuutissa kaksikolmannesta kuulijoista katosi Smoken jäljille.
Kello yksi yöllä Smoke kulki epätavallisen runsaasti kansoittunutta pääkatua ja kääntyi hirsimajalleen vievälle tielle. Ja pysähtyessään mäelle hän kuuli, miten mokkasiinit narahtelivat lumessa hänen takanaan.
Tunnin oli heidän majassaan pimeätä, sitten hän sytytti kynttilän, ja kun oli kulunut aikaa sen verran kuin pukeutumiseen menee, hän avasi Shortyn seuraamana oven ja alkoi valjastaa koiria. Kynttilän loimu valaisi ikkunan läpi heitä ja heidän puuhaansa, ja he kuulivat hienon vihellyksen varsin läheltä. Vihellys toistui mäen alla.
"Kuuletko", hihitti Smoke. "Ne ovat muodostaneet ketjun ja toimittavat juuri viestiä kaupunkiin. Lyön vetoa siitä, että neljäkymmentä miestä par'aikaa heilauttaa huopia päältään ja sukeltaa housuihinsa."
"Eivätkö ihmiset ole hulluja?" hihitti Shorty vastaukseksi. "He eivät ajattele mitään muuta kuin miten rikastua työtä tekemättä. Se hullu, joka koettaa raataa otsansa hiessä meidän päivinämme, se … niin, se on hullu. Mutta ennen kuin lähdemme tästä mäkeä laskemaan, pyydän ilmoittaa, että ostan puolet yhtiön osakkeista, jos siihen vielä suostut."
Reki oli kevyesti kuormitettu makuu- ja ruokatarpeilla. Pieni teräsvarppikäärö näkyi selvästi muonasäkin alta, ja sorkkarauta oli puoleksi piilossa reen pohjalla sideköyden vieressä.
Shorty hyväili teräsvarppia kintaallaan ja heitti viimeisen hellän katseen sorkkarautaan. "Hm", sanoi hän, "minä ainakin höristäisin korviani, jos näkisin tällaisia vehkeitä pimeänä yönä jonkun reessä."
He antoivat koirien ravata myötämäessä varovaisesti ja hiljaa, ja tultuaan tasaiselle maalle ja ajaessaan pääkatua pohjoissuuntaan, sahalle päin, suorinta tietä liikekorttelista, he noudattivat vielä suurempaa varovaisuutta. He eivät olleet nähneet ainoatakaan ihmistä, mutta takaapäin he ajaessaan kuulivat vihellyksen tähdittyneessä yössä. He sivuuttivat vinhalla vauhdilla sahan ja sairashuoneen ja jatkoivat samaa menoa noin neljännesmailin. Sitten he kääntyivät takaisin ja palasivat samaa tietä. Sata metriä ajettuaan he olivat törmätä viiteen mieheen, jotka laskettivat eteenpäin, minkä koirat jaksoivat juosta. Eräs pysähdytti Smoken johtokoiran, ja muut kerääntyivät heidän ympärilleen.
"Tuliko vastaanne eräs reki?" kysyttiin kumppanuksilta.
"Ei", vastasi Smoke. "Tekö se olette, Bill?"