"Kuulkaahan nyt", puuttui Shorty puheeseen, "enpä totisesti tiedä, ketä tässä on pahimmin peijattu."
Kaikilta pääsi nauru.
"Tule nyt, Shorty, niin jatkamme matkaa", sanoi Smoke ja antoi koirille lähtömerkin.
Muut kääntyivät heidän kantapäilleen.
"Oletteko jok'ainoa löylynlyömä?" ilkkui Shorty. "Kun tapasimme teidät, olitte poispäin menossa, ja nyt ette tiedä matkanne päämäärää. Oletteko kadottaneet osoitelapun?"
Ja Smoke edellä, Shorty ohjaustangossa kulki reki pääkatua noin kuusikymmenmiehisen vartioston turvissa, joka miehellä työvarusteet selässä. Kello oli kolme aamulla, ja ainoastaan yöhaaveilijat näkivät juhlakulkueen ja saattoivat kertoa siitä Dawsonille seuraavana päivänä.
Puoli tuntia myöhemmin ystävykset riisuivat koiransa hirsimajansa edustalla, ja kuusikymmentä seuralaista katseli puuhaa myrtynein ilmein.
"Hyvää yötä, kaverit", huusi Smoke ja sulki oven.
Viittä minuuttia myöhemmin valo oli sammuksissa, mutta vajaan puolen tunnin kuluttua Smoke ja Shorty hiipivät ulos ja alkoivat valjastaa pimeässä koiriaan.
"Hei, Smoke", sanoi Saltman ja tuli niin lähelle, että he saattoivat hänet epäselvästi nähdä.