"Kyllä teissä on miehelle vastus", tunnusti Saltman, kun hän kymmenen minuuttia myöhemmin läähättäen istui hajareisin Smoken rinnalla. "Mutta kykenen kellistämään teidät maahan joka kerta."
"Ja minä pidätän teidät paikoillanne joka kerta", puhkui Smoke. "Minun ainoa tehtäväni on pidättää teitä. Minne luulette Shortyn tällä välin ajavan?"
Saltman teki raivoisan yrityksen vapautuakseen ja oli vähällä onnistua. Smoke tarttui hänen sääreensä, niin että hän kompastui suulleen. Mäen alta kuului levottomia, kysyviä vihellyksiä. Saltman nousi istualleen ja vihelsi kimeän vastauksen, mutta jäi Smoken alle. Tämä painoi hänet selälleen ja istuutui hänen päälleen polvet vastustajansa hauislihaksilla ja kourat hänen olkapäillään, pitäen siten häntä maassa. Ja siitä asennosta muut kullankaivajat tapasivat heidät. Smoke nousi nauraen pystyyn.
"No niin, hyvää yötä, veikot", sanoi hän ja alkoi nousta mäkeä kuusikymmentä sydäntynyttä katkeran päättäväistä kullankaivajaa kantapäillään.
Hän kääntyi pohjoista kohden, sivuutti sahan ja sairashuoneen ja alkoi seurata jyrkkiä kallioita pitkin Moosehide-vuoren alla kulkevaa jokitietä. Hän teki aimo kaarroksen intiaanikylän ympäri, jatkoi Moose Creekin suulle ja kääntyi sitten seuralaistensa puoleen.
"Te teette lopun kärsivällisyydestäni", sanoi hän onnistuneesti näytellen vihaista miestä ja lähti palaamaan Dawsonia kohti. Kahdesti hän koetti kulkea tiettömän joen poikki jäälohkareröykkiöitten yli, mutta muut seurasivat päättävästi perästä, ja kummallakin kerralla hän luopui yrityksestä kääntyen jälleen Dawsonin puoleiselle rannalle. Hän tallusti isonkadun alapäähän, kulki Klondyke-joen jään yli Klondyke Cityyn ja sitten takaisin Dawsoniin. Kello kahdeksalta, kun päivä alkoi sarastaa, hän laahusti Slavovitshin ravintolaan, jonka pöydät täyttyivät tuokiossa ruokavieraista.
"Hyvää yötä, pojat", sanoi hän laskuaan maksaessaan.
Hän toisti "hyvän-yönsä" kavutessaan kotikummulle. Nyt, kun oli jo täysi päivä, eivät miehet seuranneet häntä, vaan tyytyivät katselemaan, miten hän meni majaansa.
III.
Kaksi päivää Smoke maleksi ympäri kaupunkia, kaikkialla tarkan silmälläpidon alaisena. Shorty oli kateissa rekineen ja koirineen. Ei ollut muuta kiinnekohtaa kuin Smoke, joka ennemmin tai myöhemmin liittyisi kadonneeseen kumppaniinsa, ja Smokeen keskittyi kaikkien huomio. Toisen päivän iltana hän pysyi majassaan, sammutti lampun kello yhdeksältä ja viritti herätyskellon kello kahdeksi. Ulkopuolella olevat vartijat kuulivat herätyskellon pärinän, niin että hänen puolta tuntia myöhemmin tullessaan ulos häntä oli odottamassa vähintään kolmensadan miehen suuruinen joukko. Roihuavat revontulet valaisivat seutua, ja lukuisine saattojoukkoineen hän kulki kaupunkiin, Elkhorniin. Ravintolasali tuli yks kaks täpötäyteen levotonta ja ärtyisää väkeä, joka tunkeutui sisälle ja katseli neljä pitkää tuntia, miten Smoke pelasi cribbagea vanhan ystävänsä Breckin kanssa. Kohta kello kuudelta Smoke lähti Elkhornista ja kulki sitten pääkatua ylös kolmisataisen hajajoukon seuratessa ja huudellessa haukkumasanoja tai pilkallisesti hurratessa hänelle.