Siten Smoke tutustui Labiskweehin, Snassin tyttäreen, jota Snass nimitti Margaretaksi.
"Snass ei ole isäni oikea nimi", selitti Labiskwee. "Snass on vain intiaaninimi."
Paljon sai Smoke tietää sinä päivänä ja sitä seuraavina kun metsästäjäleiri seurasi peuralaumaa. Ne olivat todellisia villi-intiaaneja — samoja, joita Anton oli kohdannut ja paennut useita vuosia sitten. Nyt ne olivat alueensa länsirajoilla, ja kesäisin ne aina vetäytyivät pohjoiseen Jäämeren tundrarannoille ja itään aina Luskwalle asti. Mikä joki Luskwa oli sitä Smoke ei saanut selville, eikä Labiskwee enempää kuin McCankaan osannut sitä selittää. Joskus Snass teki parhaine metsästäjineen retkiä itään Kalliovuorten yli. Viimeksi sille suunnalle tehdyllä matkalla oli löydetty se silkkiteltta, jossa Labiskwee asui.
"Se kuului Millicent-Adbury-retkikunnalle", kertoi Snass Smokelle.
"Niinkö, muistan kyllä. He olivat lähteneet myskihärkiä metsästämään.
Apuretkikunta ei löytänyt pienintäkään jälkeä heistä."
"Minä tapasin heidät", sanoi Snass. "Mutta kumpikin oli kuollut."
"Sitä ei maailma tiedä. Uutista ei ole milloinkaan kerrottu."
"Eikä kerrotakaan", vakuutti Snass nauraa virnistäen.
"Tarkoitatte, että jos olisitte tavannut heidät hengissä —?"
Snass nyökkäsi. "Niin he olisivat saaneet jäädä elämään minun ja kansani luo."