Anton oli kertonut eräälle intiaaninaiselle hänen äidistään, jonka isä oli ollut mahtava virkamies Hudsonbay-yhtiössä. Kuulemansa oli intiaaninainen kertonut Labiskweelle. Mutta äitinsä nimeä hän ei ollut koskaan kuullut.
Danny McCanista ei ollut tietolähteeksi. Hän vihasi seikkailuja. Erämaanelämä oli hänelle kauhistus, ja hänen oli täytynyt viettää sitä yhdeksän vuotta. Sen jälkeen kun hänet oli juotettu humalaan ja peijattu ottamaan pesti San Franciscossa, hän oli kolmen toverinsa kanssa karannut valaanpyyntilaivasta Point Barrowin luona. Kaksi oli kuollut, ja kolmas oli jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Kaksi vuotta hän eli eskimojen parissa, ennen kuin rohkeni lähteä pyrkimään etelää kohti, ja vain muutaman päivämatkan päässä eräältä Hudsonbay-yhtiön asemalta eräät Snassin nuoret miehet olivat vanginneet hänet. Hän oli pieni, yksinkertainen, nyreäkatseinen mies, joka ei osannut ajatella muuta kuin paluuta rakkaaseen San Franciscoonsa ja ihanaan vetelehtijän elämään siellä.
IV.
"Te olette ensimmäinen sivistynyt mies keskuudessamme", mairitteli Snass Smokea eräänä iltana leiritulilla, "vanhaa Nelisilmää lukuunottamatta. Intiaanit nimittivät häntä siten. Hän oli zoologian professori." (Smoke pani merkille, että Snass lausui tieteellisen sanan aivan virheettömästi.) "Hän kuoli vuosi takaperin. Nuoret mieheni tapasivat hänet retkikunnastaan eksyneenä Porcupinen yläjuoksulla. Hän oli sivistynyt, hyvin sivistynyt, mutta silti narri. Hän oli intohimoinen ylt'ympäri-juoksentelija. Hän oli perehtynyt geologiaan ja osasi metallitöitä. Hän korjasi pyssymme ja opetti taitonsa nuoremmille. Hän kuoli viime vuonna, ja me surimme häntä totisesti. Hän oli jälleen samoilemassa — tapansa mukaan — ja paleltui kuoliaaksi mailin päässä leiristä."
Samana iltana Snass sanoi Smokelle:
"Olisi parasta, että valikoisitte itsellenne vaimon ja saisitte oman tulisijan. 'Tyttötulia' — eräänlainen neitojuhla — ei sytytetä ennen kuin keskikesällä, mutta voin määrätä ne sytytettäviksi aikaisemminkin, jos haluatte."
Smoke nauroi ja pudisti päätään.
"Muistakaa", sanoi Snass levollisesti, "että Anton on ainoa, jonka milloinkaan on onnistunut täältä päästä. Hänellä oli hyvä onni, tavaton onni."
Labiskwee kertoi, että hänen isällään oli rautainen tahto.
"Nelisilmä nimitti häntä Pakkastyranniksi — mitä se sitten merkinneekään — tai Jääsissiksi, Luolakarhuksi, Aarniopedoksi, Peurakuninkaaksi, Partaleopardiksi ja jos miksi. Nelisilmä rakasti sellaisia sanoja. Hän on opettanut minulle melkein kaiken englannin, mitä osaan. Hän laski aina leikkiä. Hän sanoi minua cheetah-kumppanikseen väliin, kun olin ollut paha. Mitä merkitsee cheetah? Sillä hän aina minua kiusoitteli."