Hän jatkoi puheluaan lapsellisen yksinkertaiseen tapaan, mikä Smokesta oli melkein vastakohtaista hänen koolleen ja hänen kasvojensa täysin kypsälle naisellisuudelle.
"Sanokaa minulle", sanoi tyttö, "onko totta, että kerran on ollut mies ja nainen, jotka olivat nimeltään Paolo ja Francesca ja rakastivat suuresti toisiaan?"
Smoke nyökäytti päätään.
"Nelisilmä kertoi minulle heidän tarinansa", puheli tyttö onnellisen näköisenä. "Vai niin, hän ei siis tekaissut kertomusta omasta päästään? Siitä en ollut varma. Kysyin isältä, mutta hän suuttui. Intiaanit kertoivat, että hän antoi Nelisilmälle tuikean läksytyksen. Ja sitten on ollut kerran Tristan ja Isolde — kaksi Isoldea. Se oli hyvin surullinen tarina. Mutta minä tahtoisin mielelläni rakastaa sillä tavoin. Rakastavatko kaikki nuoret miehet ja naiset maailmassa sillä tavoin? Täällä he eivät tee niin. He vain menevät naimisiin. Minä olen englannitar enkä tahdo milloinkaan mennä naimisiin intiaanin kanssa — haluaisitteko te naida intiaaninaisen? Sen tähden en ole sytyttänyt tyttötultani. Muutamat nuoret miehet vaativat isältä, että minun on se sytytettävä. Libash on eräs heistä. Hän on suuri metsästäjä. Ja Mahkook käy laulamassa lauluja. Hän on hupaisa. Jos menette telttani lähelle illalla, kun on tullut pimeä, saatte kuulla hänen laulavan pakkasessa. Mutta isä sanoo, että saan menetellä mieleni mukaan, ja siksi en sytytä tultani. Nähkääs, kun nuori tyttö haluaa päästä naimisiin, hän ilmoittaa sen sillä tavoin nuorille miehille. Nelisilmä sanoi aina sitä kauniiksi tavaksi. Mutta hän ei ottanut itse milloinkaan vaimoa. Hän oli kenties liian vanha. Mistä tietää olevansa rakastunut? Niinkuin Paolo ja Francesca, tarkoitan."
Smoke hämmentyi tytön sinisten silmien kirkkaasta, avoimesta katseesta. "Niin, sanotaan", sammalsi hän, "rakastuneet sanovat, että rakkaus on enemmän kuin elämä. Kun joku, mies tai nainen, huomaa rakastavansa toista ihmistä enemmän kuin ketään muuta maailmassa — silloin hän tietää olevansa rakastunut. Niin siinä käy, mutta hyvin vaikea sitä on selittää. Se n tuntee … siinä kaikki."
Labiskween katse harhaili yli leiritulten, hän huokasi ja jatkoi valmisteillaan olevan nahkakintaan neulomista. "Niin", selitti hän päättävällä äänellä, "minä en aio mennä milloinkaan naimisiin."
V.
"Kun lähdemme matkaan, on meillä totisesti patikoimista", sanoi Shorty alakuloisesti.
"Niin, tämä maailman kolkka on pelkkä jättiläisansa", yhtyi Smoke.
He katselivat paljaan vuoriharjanteen laelta Snassin lumista valtakuntaa. Idässä, lännessä ja etelässä oli tietä sulkemassa korkeitten vuorenhuippujen ja -harjanteiden sekamelska. Pohjoisessa kumpuinen tasanko näytti rannattomalta, mutta he tiesivät, että sielläkin oli edessä puolikymmentä poikittaista vuoriketjua.