"Minua värisyttää, mutta ei kylmästä", vastasi Smoke. "Eikä nälästäkään."
"Se on sinun päässäsi, sinun sydämessäsi", sanoi Labiskwee kiihkeästi.
"Samaa minäkin tunnen."
"Se ei johdu aisteistani", määritteli Smoke. "Minä tunnen itsessäni jotakin vierasta, ulkoa tullutta, kuin jääneulojen sadetta. Ne ovat hermot."
Neljännestunnin kuluttua he seisahtuivat hengähtääkseen.
"En näe enää etäisiä vuorenhuippuja", virkkoi Smoke.
"Ilma sakenee ja käy raskaaksi", sanoi Labiskwee. "On vaikea hengittää."
"Taivaalla on kolme aurinkoa", mutisi McCan ja horjahteli sauvansa varassa.
Auringon kangastus näkyi kummallakin puolella todellista aurinkoa.
"Niitä on viisi", sanoi Labiskwee, ja katsoessaan he näkivät yhä uusia liekehtiviä aurinkoja syttyvän taivaalle.
McCan huudahti hämmästyksestä ja tuskasta. "Pistos!" huusi hän ja alkoi jälleen ruikuttaa.