"Hyvä mies", virkkoi tämä, "minä olen tullut tähän maahan kiskomaan rahaa maasta enkä lähimmäisteni kukkaroista."
Breck penkoi jotakin veneestään ja sai käsiinsä ison kopsapullon. Siinä oli whiskyä. Shorty ojensi puoleksi kättään ottaakseen, mutta keskeytti liikkeen äkkiä ja ravisti päätään.
"Meillä on vielä laskettavana se kirottu White Horse, joka kuuluu olevan pahempi kuin tämä Arkku. En tohdi nyt maistaa mitään miestäväkevämpää."
Muutaman mailin päässä he laskivat rantaan. Kaikki neljä menivät jalkaisin katsomaan tuota pahaa paikkaa. Eräs kallioriutta kaarrutti virran, jossa oli sarja koskia, oikeanpuoleista rantaa kohti. Kapeaan väylään syöksyvän vesipaljouden vauhti lisääntyi pelottavasti. Jättiläismäisen isoja, valkoisia ja vimmaisia aaltoja kohoili korkealle. Siinä oli se pelätty Valkoisen Hevosen Harja, joka oli vienyt monelta hengen. Harjan toisella sivulla oli korkkiruuvimainen aaltokierre ja pohjaanvetävä imunielu ja vastakkaisella sivulla suuren suuri pyörre. Jos mieli päästä läpi, oli laskettava itse Harjaa.
"Tämä on pahempi pähkinä kuin Arkku", tuumi Shorty.
Heidän katsellessaan ilmestyi vene ylös kosken niskalle. Se oli iso vene, neljäkymmentä jalkaa pitkä, lastina monta tonnia matkatavaroita ja kuusi miestä kuljettamassa. Se viippuili ja vaappuili ylös ja alas sekä katosi toisinaan kokonaan tyrskyihin ja vaahtoihin, ennen kuin saapui Harjan luo.
Shorty loi hitaan syrjäsilmäyksen Kitiin ja puheli: "Somaa ryöppyä! Eikä vielä pahimmalla kohdalla. Ovat vetäneet airot sisään. Nyt se vie veneen. Herra Jumala! Nyt se hukkui! Ei, siellä se!"
Vaikka vene oli niin iso, oli se tyrskyjen välissä kadonnut näkyvistä lentävään savuun. Seuraavassa silmänräpäyksessä vene pullahti Harjan sameimmassa kohdassa ylös aallokolle ja näkyville. Kauhukseen Kit näki veneen koko pitkän pohjan. Vene oli siis hetkisen ilmassa miesten istuessa sisällä jouten paikoillaan, lukuunottamatta yhtä, joka seisoi peräsimen luona. Sitten vene syöksyi alaspäin aallokon kuiluun ja katosi toisen kerran näkyvistä. Kolme kertaa se teki syöksyn ja hautaantui, sitten katsojat näkivät sen keulan olevan pyörrettä kohti. Perämies heittäytyi koko painollaan melaansa vasten, mutta yritys oli turha, vesipyörre tempaisi veneen mukaansa, ja perämiehen oli autettava sitä pääsemään kierteelle. Pyörteestä voi päästä pois ainoastaan Harjan kautta. Ja vene syöksyi viistoon Harjan yläpäähän. Perämies oli ehkä suunniltaan, pelätessään vesipyörteen vetävän veneen nieluunsa, eikä koettanut kääntää suoraan kyllin nopeasti. Kun hän sitten koetti, oli se jo myöhäistä. Harja kiskaisi sen mukaansa ja lennätti sen kosken toisella sivulla olevan korkkiruuvin jäyhien aaltojen lävitse. Sata jalkaa alempana alkoi kellahdella laatikoita ja myttyjä. Sitten tuli veneen pohja näkyviin. Niistä kuudesta miehestä pullahti yksi esille siellä, toinen täällä. Kaksi heistä pääsi onnekseen maihin alempana. Muut hukkuivat.
Oltiin ison aikaa vaiti. Shorty alkoi puhua ensiksi.
"Tule pois", sanoi hän. "On paras panna toimeksi. Jalkani kylmettyvät, jos seisotaan täällä kauemmin."