"Saamme sauhuta vähän", irveli Kit hänelle.
"Ja sinä ansaitset varmaan nimesi", vastasi Shorty. Hän kääntyi ja kysyi herroilta: "Tuletteko mukaan?"
Vetten pauhu ehkä esti näitä kuulemasta kutsua.
Shorty ja Kit mennä porhalsivat jalanpaksuisen lumen läpi kosken niskalle ja työnsivät veneen vesille. Kit oli kahden vaikutelman vallassa. Toisen aiheutti hänen toverinsa luonne. Se kannusti häntä. Toisena kannustimena oli tieto, että vanha Isaac Bellew ja kaikki muut Bellewit olivat tehneet läntisellä valtausmatkallaan samanlaisia tekoja kuin tämä oli. Mitä he olivat tehneet, sen hänkin voi tehdä.
"Sinun on varmaankin laskettava kosken selän harjaa", huudahti Shorty hänelle ja pani mällin poskeensa, kun veneen vauhti kiihtyi kiihtyvässä virrassa ja kosken lasku alkoi.
Muutama minuutti sen jälkeen vene oli suvannon rannassa White Horsen alapuolella. Shorty oli puolimärkänä, syljeksi suustaan tupakan moskaa ja puristi Kitin kättä.
"Lihaa! Lihaa!" rallatti Shorty. "Syömme sitä raakana! Syömme sitä elävänä!"
Rantaäyrään harjalla he tapasivat Breckin. Hänen vaimonsa oli vähän matkan päässä. Kit puristi Breckin kättä.
"Pelkään, ettei teidän veneenne pääse alas", sanoi hän. "Se on pienempi kuin meidän ja kiikkerä."
Breck otti setelinipun esille.