"Smoke, mene asettamaan ne kulmapaalut", sanoi Shorty. "Siellä, mistä hakkasin jäätä kahviin, on alla hiekkaa. Minä sulatan vettä ja huuhdon koetteeksi pannullisen sitä hiekkaa."
Smoke lähti kirves kädessä panemaan merkkipaaluja. Seitsemännenkolmatta keskipaalun kohdalta hän meni suorakulmaisesti kapean laakson poikki sen laitaa kohti. Hän toimi suunnitelmallisesti, mutta samalla automaattisesti, sillä hänen mielessään olivat edellisen illan tapahtumat vielä elävinä. Hän tunsi jotakin sellaista, että hän oli saanut valtansa alaisiksi lumella hieromiensa jalkojen ja nilkkojen suloiset viivat ja lujat lihakset, ja tuo valtaus näytti ulottuvan koko tyttöön. Tuo kuuma omistamisenhalu piti häntä hämärällä tavalla kahleissaan. Hänestä näytti, että hänen tarvitsisi vain mennä Joy Gastellin luo, ottaa hänen kätensä omaansa ja sanoa: "Tule."
Tämän mielialan vallitessa hän teki havainnon, joka sai hänet unohtamaan naisen. Laakson laitaan hän ei tehnyt mitään kulmamerkkiä. Hän ei päässyt koko sille reunalle, vaan sen sijaan hän huomasi toisen virran olevan vastassaan. Hän palasi joelle, jonka rannalla keskipaalut olivat. Hän seurasi tasangon poikki viran uomaa, joka teki ison, hevosenkengän muotoisen mutkan, ja huomasi, että nuo kaksi jokea olivatkin samaa jokea. Hän kävellä raahusti lumen halki kaksi kertaa laakson reunalta laakson reunalle, ensimmäisellä kerralla alemmasta, seitsemännestäkolmatta merkkipaalusta, toisella kerralla ylemmästä, kahdeksannestakolmatta merkistä, ja huomasi, että jälkimmäisen ylempi merkki oli alempana kuin edellisen alempi.
Harmaassa iltahämärässä ja puolipimeässä Shorty oli tehnyt heidän molemmat valtauksensa tuossa hevosenkengässä. Kit rähmi pieneen leiripaikkaan takaisin. Shorty oli lopettanut pannuun ottamansa hiekan huuhtomisen ja räjähti hänet nähtyään puhumaan.
"Kas tuossa!" huudahti Shorty ojentaessaan pannua. "Vilkaisepa sitä! Aivan siivoton määrä kultaa. Kaksisataa dollaria sentilleen. Huuhdehiekassa on sitä runsaasti. Olen kirmaillut jos joitakin kultapitoisia hiekkakerroksia, mutta en ole saanut koskaan sellaista voita kuin on tässä pannussa."
Smoke heitti välinpitämättömän silmäyksen karkeaan kultaan, kaatoi itselleen kupin kahvia tulen ääressä ja laskeutui istumaan. Joy älysi, että jotakin oli vinossa, ja silmäili häntä kiihkein ja huolestunein katsein. Mutta Shortya suututti, kun hänen toverinsa ei ollut ihastuksissaan löydön takia.
"Mikä vaivaa, kun et katso ja kirkastu?" kysyi hän. "Meillä on tässä oikea aarre, ellet nyrpistä nokkaasi kahdensadan dollarin pannuille."
Smoke hörppäsi kahvia, ennen kuin vastasi.
"Lyhyesti, Shorty, sinä merkitsit meille kultapalstat hevosenkengän muotoisesta mutkasta."
Shorty pani kultapannun maahan ja nousi seisomaan.