"Se on ihmeellistä", lausui hän, "kylmää kuin vesi ja kuumaa kuin tuli. Se antaa juomarille voimia, ja se vie häneltä voimat. Se tekee vanhat miehet nuoriksi ja nuoret miehet vanhoiksi. Väsyneen miehen se auttaa jaloilleen ja saa hänet kulkemaan eteenpäin, ja miehen, joka ei ole väsyksissä, se tekee raukeaksi, niin että hän nukkuu. Veljelläni oli jäniksen luonto, mutta kun hän joi viinaa, tappoi hän kerralla neljä vihollistaan. Isäni oli suuri susi ja näytti hampaitaan jokaiselle, mutta hänkin joi sitä, ja pakoon juostessaan häntä ammuttiin selkään. Se on tavattoman ihmeellistä."
"Tämä on 'Kolmea tähteä', ja se on paljon parempaa lajia kuin ne myrkyt, joihin tuolla alhaalla saa tyytyä", vastasin minä aivan kuin pyyhkäisten kädelläni ammottavaa, sysimustaa syvyyttä, jossa kaukana rannalla pilkotti leiritulia — pikku liekkejä, joiden valossa yö tuntui sitä suurenmoisemmalta ja todellisemmalta.
Palitlum huokasi ja pudisti päätään. "Siksi olen luonasi täällä."
Ja sitten hän silmäili pulloa ja minua katseella, joka sanoja kaunopuheisemmin kuvaili minulle hänen häpeämättömän janonsa.
"Ei", sanoin minä ja panin pullon polvieni väliin varmaan talteen.
"Kerro nyt Ligounista. 'Kolmesta tähdestä' neuvottelemme myöhemmin."
"Sitä on riittävästi, enkä minä ole väsynyt", väitti hän rohkeasti. "Anna minun maistaa sitä, ja minä kerron suuria asioita Ligounista ja hänen viimeisistä elinoloistaan."
"Se vie juojansa voimat", ivasin minä, "ja miehen, joka ei ole väsyksissä, se tekee raukeaksi, niin että hän nukkuu."
"Sinä olet viisas", vastasi hän vihastumatta ja ylpeydettä. "Olet viisas kuten kaikki veljesikin. Valvoessasi tai nukkuessasi on 'Kolme tähteä' aina luonasi, enkä koskaan ole sentään nähnyt sinun juovan siitä liian kauan tai liian paljon. Ja sillä aikaa sinä kokoilet kultaa, jota on vuortemme kätköissä, ja kaloja, jotka uivat vesissämme; ja Palitlum ja Palitlumin veljet kaivavat kultaa sinulle ja pyytävät kaloja ja ovat iloisia ja tulevat iloisiksi, kun viisaudessasi näet sopivaksi antaa 'Kolmen tähden' kostuttaa huuliamme."
"Tahdoin kuulla Ligounista", vastasin kärsimättömänä. "Yö on lyhyt, ja aamulla lähdemme vaivalloiselle matkalle."
Haukottelin ja olin aikovinani nousta, mutta Palitlum alkoi äkkiä rauhattomaksi käyden kertoa: