Hänen päänsä painui rinnalle, ja hän näki ajatuksissaan vaaleahiuksisen, germaanilaistyyppisen naisen, joka kuten eksynyt auringonsäde eleli Dyea-joen rannalla olevassa kauppatalossa. Hän katsahti äkkiä ylös ja huomasi St. Vincentin hajamielisesti, omiin ajatuksiinsa vaipuneena tuijottavan lattiaan.
"Ja nyt heretään hulluttelemasta, St. Vincent!"
Kirjeenvaihtaja heräsi vastahakoisesti mietteistään ja kohtasi irlantilaisen läpitunkevan katseen.
"Oletteko te rohkea mies, St. Vincent?"
Hetkisen he tutkivat toisiaan sielun pohjia myöten, ja Matt olisi voinut vannoa sillä hetkellä havainneensa toisen katseen levottomasti horjuvan.
Hän iski voitonriemuisesti nyrkkinsä pöytään. "Kautta Jumalan, te ette ole!"
Kirjeenvaihtaja veti tupakat omalle puolelleen ja pyöritteli savuketta sormiensa välissä. Hän teki sen huolellisesti, ja hienonhieno paperi kiertyi risahdellen hänen sormissaan niiden vapisematta, mutta paidankauluksen alta kohosi tumma puna, joka leviämistään levisi ja sai koko kasvot liekehtimään.
"Hyvä on. Luultavasti se pelastaa minun käteni saastaisesta tehtävästä. Vincent, se tyttölapsi, joka nyt on kasvanut naiseksi, nukkuu tänä yönä Dawsonissa. Jumala meitä auttakoon, teitä ja minua, me emme laske päätämme levolle niin viattomina ja puhtaina kuin hän! Vincent, kuulkaa minua, te ette koskaan tule satuttamaan kättänne häneen, ette hänen miehenään enempää kuin muutenkaan."
Paholainen, josta Lucile oli puhunut, alkoi herätä eloon, riehuva, mieletön paholainen.
"Minä en pidä teistä", jatkoi Matt. "Syyt pidän omana tietonani. Mutta muistakaa, mitä minä teille sanon: jos te olisitte niin hurja, että ottaisitte hänet vaimoksenne, niin ette koskaan saisi nähdä kirotun hääpäivänne loppua ettekä lähestyä morsiusvuodetta. Mies, minä voisin lyödä teidät kuoliaaksi näillä käsilläni, jos sitä tarvittaisiin. Mutta minulla on syytä toivoa, että tästä suoriudutaan siistimmälläkin tavalla. Älkää hätäilkö! En minä tee teille mitään."