"Enkä tule. Minä —"
"Suu kiinni!" Del oli jo syntyessään saanut vahvat keuhkot ja voimakkaan äänen, ja hänen kirkaisunsa sai skotlantilaisen peloissaan kyyristymään kokoon.
"Katsokaa, katsokaa!" Verrattuna Delin sumutorveen Fronan ääni helähti kuin kirkas hopea hänen juostessaan puiden lomitse rantaan päin. "Katsokaa! Katsokaa! Sinistä vettä, sinistä vettä! Odottakaa hiukkasen, niin minä tulen teidän kanssanne!"
Kolme mailia ylempänä, juuri siinä, missä Yukon tekee kauniin kaarroksen länteenpäin, näkyi pieni tilkkunen sinistä. Se tuntui uskomattomalta pitkän, kovan talven jälkeen. Mutta Mc Pherson, jonka mieli ei ollut ylenmäärin herkkä, koetti luikkia tiehensä.
"Malttakaahan hiukan", puolusteli hän, kun Del Bishop tarttui häntä kaulukseen. "Olen unohtanut piippuni."
"Jos ei muuta syytä ole, niin saatte kauniisti pysyä täällä, Tommy", kiusoitteli Del. "Lainaisin teille mielelläni piippuni, ellei omanne pistäisi esiin tuosta taskusta."
"Minä tarkoitin tupakkaa."
"Kas, tässä on." Hän työnsi tupakkamassinsa Tommyn vapiseviin käsiin. "Kyllä teidän on paras riisua takkinne. No! Minä autan. Ja meidän kesken, Tommy, jos ette nyt osoita olevanne mies, niin minä totta totisesti en tahdo tietää teistä mitään."
Corliss oli heittänyt paksun villapaidan yltään voidakseen liikkua vapaammin, ja kun Frona tuli takaisin, näkyi selvästi, että hänkin oli keventänyt pukuaan. Päällysnuttu ja -hame olivat kadonneet, ja tumma, verkainen alushame ulottui puolisääreen.
"Teillä ei ole hätää, te kyllä tulette toimeen", sanoi Del hyväksyvästi.