Mutta Corliss katsoi taakseen ja Frona samoin. Suuri lohkare viskautui rannalle. Kuului kamala ryske, ja saari näytti tärisevän; pehmeätä maata kiskoutui irti viidenkymmenen jalan alalta. Parisenkymmentä mäntyä horjui kiivaasti edestakaisin ja kaatui, ja niiden paikalle kohosi jääkukkula, joka kasvoi, sortui ja kasvoi uudelleen. Alempana, vain muutaman jalan päässä, Del Bishop juoksi rantatörmälle, ja pauhun läpi he epäselvästi kuulivat hänen huutavan: "Joutukaa, joutukaa!" Sitten rannan jäämuuri alkoi luhistua, ja hän sai kiireimmän kaupalla peräytyä. "Iskekää ensimmäiseen mahdolliseen aukkoon", sanoi Corliss läähättäen.

Fronan huulet liikkuivat; hän yritti puhua, mutta ei onnistunut, nyökäytti sitten päätään merkiksi siitä, että oli kuullut. He lensivät vinhaa vauhtia eteenpäin pitkin kristalliseinän viertä ja etsivät paikkaa, josta nopeasti voisivat päästä maihin. Tienhaara jäi heidän taakseen, ja he kuulivat paetessaan jäitten ryskeen sen rantoja vastaan.

Kiitäessään Roubeaun saaren ja Tienhaaran välisen salmen suun poikki he äkkiä huomasivat suoraan edessään jääseinän halkeaman. Kanootti syöksyi siihen täyttä vauhtia ja lensi puolittain ylös vedestä, nousten viettävälle jäälaatalle. Kaikki kolme hyppäsivät yht'aikaa rannalle, mutta sen sijaan että molemmat muut tarttuivat kanoottiin kiskoakseen sen ylös, Tommy, joka oli istunut keulassa, ei ajatellut mitään muuta kuin omaa pelastumistaan. Ja hänen yrityksensä olisikin onnistunut, ellei hän olisi kiivetessään luiskahtanut ja kaatunut puolitiehen. Hän nousi puoleksi, luiskahti ja kaatui uudelleen. Corliss, joka tuli hänen jäljessään laahaten kanoottia perässään, astui hänen ylitseen. Tommy ojensi kätensä ja tarttui veneen laitaan. Vetäjät, joilla oli täysi työ entisestäkin taakastaan, eivät päässeet paikaltaan liikahtamaan. Corliss katsoi taakseen ja kirkaisi Tommylle, että hänen piti päästää heidät menemään, mutta tämä tarrautui yhä lujemmin veneen laitaan, ja hänen kasvonsa vääntyivät kuolemantuskasta kuin hukkuvan. Heidän takanaan ryskivät jäät. He tunsivat jo lähestyvän hävityksen esimakua ja ponnistelivat epätoivoisesti saadakseen veneen rantaäyrään huipulle. Mutta taakka oli heille nyt ylivoimainen, ja he vaipuivat polvilleen. Sairas mies karkasi istualleen ja nauroi hurjasti.

Ensimmäiset jäät törmäsivät Roubeaun saarta vastaan, se vapisi perustuksiaan myöten, ja jäät horjuivat heidän jalkainsa alla. Frona otti airon ja löi sillä skotlantilaista rystyille, ja samassa silmänräpäyksessä, kun tämä hellitti otteensa, Corliss ryntäsi hurjaa vauhtia ylöspäin kiskoen kanoottia perässään, ja Frona työnsi sitä takaapäin. Kristalliseinä kiertyi kokoon kuin paperiarkki, ja sen poimuihin katosi Tommy kuin mehiläinen komean kämmekän lehtien väliin.

He vaipuivat uupuneina maahan. Mutta suunnaton jäälohkare singahti rannan jääröykkiöstä ja vaappui heidän yläpuolellaan. Frona yritti nousta, mutta vaipui polvilleen, ja Corlissin täytyi tempaista hänet ja kanootti vaaran alta. He kaatuivat uudestaan maahan, mutta tällä kertaa puitten alle, missä aurinko pujotteli säteitään vihreitten männynneulasien läpi, rastaat lauloivat oksilla ja sirkkaparvi soitteli lämpimässä.

KUUDESKOLMATTA LUKU.

Frona havahtui hitaasti, ikäänkuin pitkästä unesta. Hän oli kaatunut Corlissin jalkojen poikki; tämä itse taas loikoi selällään rahtuakaan huolimatta auringosta, joka heloitti häntä suoraan kasvoihin. Frona ryömi hänen luokseen. Hän hengitti tasaisesti, silmät suljettuina, mutta avasi ne ja katsoi häneen. Hän hymyili, ja Frona laskeutui taas maahan. Sitten Corliss kääntyi, ja he katselivat toinen toistaan.

"Vance!"

"Mitä?"

Frona ojensi kätensä, Corliss tarttui siihen, ja heidän silmäluomensa värähtelivät ja painuivat kiinni. Jostakin äärettömän kaukaa kuului joen taukoamaton pauhina, mutta se oli heille kuin unohdetun maailman humua. Suloinen velttous oli vallannut heidät. Aurinko valoi kultaansa heidän ylitseen raikkaan vihreitten lehvien lomitse, ja jokainen elävä olento lämpimän maan pinnalla tuntui laulavan iloaan ilmoille. Ja hiljaisuus oli äärettömän ihana. Viisitoista pitkää minuuttia he lepäilivät puoliunessa ja heräsivät sitten uudestaan.