"Se ei käy", hän kuiskasi ja katsoi taakseen. Jäät olivat parin sadan jalan päässä heistä. "Ainoa pelastuksemme on pysytellä niiden edellä ja samalla vähitellen pyrkiä lähemmäksi toista rantaa."
Hän ohjasi venettä niin jyrkästi virran poikki kuin suinkin uskalsi antamatta silti sen ja jäitten välimatkan lyhetä.
"Minä en kärsi tätä vauhtia", yritti Tommy kerran napista, mutta Corlissin ja Fronan pahaaennustava vaikeneminen sai hänet jatkamaan soutamistaan.
Jäämuurin etureunasta ulkoni viiden tai kuuden jalan paksuinen ja lähes tuhannen neliöyardin laajuinen jäälaatta. Se kynti vettä niin voimakkaasti, että kummallekin puolelle muodostui syvät, kuohuvat vaot. Tommy huomasi sen ja olisi kadottanut kaiken tarmonsa, ellei Corliss kahden aironvedon välillä olisi survaisut häntä selkään aironsa lappeella.
"Kyllähän me voimme pysytellä edellä", sanoi Frona läähättäen, "mutta meidän pitää samalla ajatella maihinpääsyä."
"Keula edellä rantaan heti kun se näyttää mahdolliselta", neuvoi Corliss. "Ja heti paikalla, kun se törmää rantaan, niin me hyppäämme veneestä ja juoksemme."
"Sanokaa kiipeämme. Miten hyvä, että hameeni on näin lyhyt!"
Jäät olivat törmänneet kallioista vasenta rantaa vastaan, mutta se oli työntänyt ne luotaan, ja ne ajautuivat nyt oikeata rantaa kohti. Etumainen ulkoneva lohkare suuntasi kulkunsa juuri Tienhaaraa kohti.
"Jos te katsotte taaksenne, niin minä muserran teidän päänne airollani", uhkasi Corliss.
"Oi — voi", vaikeroi Tommy.