"Älkää ottako kättänne pois", pyysi Corliss. "Tuo tuntuu sanomattoman hyvältä."
Frona pisti kätensä veneen laidan yli ja valeli kuumaa selkää jääkylmällä vedellä. Corliss hengähti raskaasti, ja häntä värisytti. Tommy kääntyi heihin päin.
"Me olemme tänään tehneet hyvän työn", sanoi hän tyytyväisenä.
"Hädässä olevan lähimmäisen auttaminen on Jumalalle otollinen teko."
"Kukahan äsken oli peloissaan?" nauroi Frona.
"Niin, täisinhän minä olla hiukkasen, mutta —"
Hänen lauseensa jäi kesken, ja oli kuin hän olisi äkkiä kivettynyt.
Hänen silmänsä tuijottivat kamalasti Fronan olan yli. Ja sitten hän
hitaasti ja uneksien, juhlallisesti kuin olisi rukoillut, mutisi:
"Laupias, kaikkivaltias Jumala!"
He käänsivät päätään. Valtava jäävuori tuli vyöryen mutkan takaa, ja sen oikea reuna, joka ei suoriutunut käännöksestä, törmäsi rantaan ja viskasi suunnattoman määrän jäitä ylös ilmaan.
"Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Tässä me nyt sittenkin olemme niinkuin rotat loukussa", voivotteli Tommy, ja hänen aironsa jäi veteen roikkumaan.
"Soutakaa!", huusi Corliss hänen korvaansa, ja kanootti hypähti eteenpäin.
Frona ohjasi virran poikki, melkein suoraan Tienhaaraa kohti, mutta kun hiekkasärkälle, jonka yli he äsken olivat kulkeneet, romahtaen viskautui miljoonia tonneja jäätä, katsahti Corliss häneen levottomana. Frona pudisti hymyillen päätään ja hiljensi samalla vauhtia.