Frona katsahti vaistomaisesti pelästyen alaspäin, mutta jäljelläolevat repaleet saivat hänet kuitenkin rauhoittumaan, ja hän sävähti tulipunaiseksi.
"Ettekö häpeä!"
"Pyydän, pyydän, älkää tekeytykö arvokkaaksi", nauroi Corliss. "Se ei todellakaan pue teitä tällä hetkellä. Olisipa minulla nyt valokuvauskone!"
"Pysykää vaiti ja kulkekaa eteenpäin, Tommy odottaa. Minä toivon, että aurinko polttaa kaiken nahan teidän selästänne", sanoi Frona hengästyneenä ja kostonhimoisena heidän antaessaan kanootin liukua viimeisen jäälautan pintaa myöten veteen.
Kymmentä minuuttia myöhemmin he kapusivat vastaisen rannan jäämuuria ylös ja lähestyivät rinnettä, jolla hätämerkki yhä liehui. Sen vieressä maassa makasi mies. Hän oli aivan hiljaa, ja he pelkäsivät jo tulleensa liian myöhään, kun hän äkkiä kohotti hiukan päätään ja valitti. Hänen karkeat vaatteensa olivat repaleina, ja mustat, haavoittuneet jalat näkyivät mokkasiinien repeämistä. Hänen ruumiinsa oli niin laiha ja kuihtunut, että luut näyttivät tunkeutuvan esiin ihon alta. Corlissin koettaessa hänen valtimoaan hän avasi silmänsä ja tuijotti tylsästi. Fronaa värisytti.
"Tämähän on kamalaa", mutisi Mc Pherson ja tunnusteli miehen kuihtunutta käsivartta.
"Menkää te edellä rantaan, Frona", sanoi Corliss. "Tommy ja minä kannamme miehen sinne."
Mutta Frona puri hammasta ja auttoi heitä. Varovaisuudestaan huolimatta he eivät voineet kyllin vakavasti kantaa kuormaansa rinnettä alas. Tärähdykset herättivät miehen hetkeksi tainnoksista, ja kun he laskivat hänet kanootin pohjalle, hän avasi silmänsä ja kuiskasi käheästi: "Jakob Welse — sanomia — kiireellisiä." Hän haparoi heikoin käsin paitaansa, jonka avoimen rinnuksen alta sähkösanomarepun nahkahihna pilkoitti.
Kanootin kummassakin päässä oli tilaa yllin kyllin, mutta keskikohdalla Corliss sai meloa mies jalkojensa välissä. Kanootti liukui kevyesti rannasta. Viimeinkin he saivat kulkea myötävirtaa, eikä heidän tarvinnut ponnistella.
Vancen käsivarret, hartiat ja selkä hehkuivat tulipunaisina. Frona huomasi sen. "Minun toivomukseni on toteutunut", hän sanoi, ojensi kätensä ja silitti kevyesti käsivartta. "Kunhan pääsemme perille, niin hoitelemme sen terveeksi."