"Tai olkoon menneeksi, minä oletan, että te pidätte minusta niinkuin kiltti iso veli. Ja siinä tapauksessa, jos todella tahdotte, niin —"
"Älkää jatkako", keskeytti Corliss kiivaasti, "älkääkä antako minun käyttäytyä narrin tavoin."
"— saatte suudella vaikka kaikkia varpaitani", jatkoi Frona.
Corliss mutisi jotakin, mutta ei vastannut. Työ vaati nyt kaiken heidän huomionsa osakseen, ja he kulkivat sanaakaan sanomatta eteenpäin. Vasta heidän laskeutuessaan viimeistä jyrkännettä, jonka juurella Mc Pherson odotti, Frona äkkiä katkaisi hiljaisuuden.
"Del vihaa St. Vincentiä", sanoi hän käyden suoraan asiaan. "Miksi?"
"Niin, siltä näyttää." Corliss katsahti häneen uteliaasti. "Ja kaikkialle, minne hän kulkee, hän laahaa muassaan vanhan venäläisen kirjan, jota hän ei osaa lukea, mutta jota hän jostakin syystä pitää St. Vincentin nemesiksenä. Ja tiedättekö, Frona, hänen uskonsa on niin vahva, että siitä on hiukkasen tarttunut minuunkin. Minä en tiedä, tuletteko te kerran minun luokseni vai tulenko minä teidän luoksenne, mutta —"
Frona päästi kanootin perän käsistään ja purskahti nauruun. Corliss loukkaantui ja lensi hehkuvan punaiseksi.
"Jos olen —", hän alkoi.
"Hupsu", nauroi Frona. "Älkää nyt olko lapsellinen. Ja ennen kaikkea, älkää olko noin arvokkaan näköinen. Se ei juuri pue teitä tällä hetkellä eikä sovi teidän pörrötukkaisen, puolialastoman olemuksenne tyyliin. Olkaa vihainen, raivotkaa, kiroilkaa, tehkää vaikka mitä, mutta minä pyydän, älkää olko noin arvokkaan näköinen. Toivoisin, että minulla olisi valokuvauskone täällä. Vuosien kuluttua voisin silloin sanoa ystävilleni: 'Kas, tässä näette Corlissin, suuren napaseuturetkeilijän, sen näköisenä kuin hän oli maailmankuulun Alaskan-matkansa päättyessä.'"
Corliss osoitti häntä merkitsevästi sormellaan ja sanoi totisena:
"Missä teidän hameenne on?"