"Ei, älkää tehkö sitä", pyysi Frona.
"Miksi en. Merimiehillä on tapana avata viinitynnyrit ja nauttia täysin siemauksin laivan upotessa, ja onhan meidän asemamme tavallaan yhtä toivoton."
"Mutta — —"
"Mutta mitä, neiti Tekopyhä?"
"Te tiedätte, että minä en ole ansainnut tätä! Ellei meidän tarvitsisikaan ottaa huomioon ketään muuta, niin —"
Vance oli sitaissut viimeisen solmun ja päästi hänen jalkansa kädestään. "Kirottu St. Vincent! Tulkaa!"
"Niin minäkin sanoisin teidän asemassanne", sanoi Frona nauraen ja tarttui kanoottiin omalta puoleltaan. "Mutta kuinka te olette muuttunut, Vance! Te olette aivan toinen ihminen kuin se, jonka minä tapasin Dyean tiellä. Silloin te ette ollut oppinut kiroilemaan paljosta muusta puhumattakaan."
"Niin, minä en ole sama kuin silloin ja siitä kiitän Jumalaa ja teitä. Mutta minä luulen olevani rehellisempi kuin te. Minä toteutan aina filosofiani elämässäni."
"Ei, tunnustakaahan nyt, että teette minulle vääryyttä. Te pyydätte liian paljon, katsoen olosuhteihin —"
"Saada suudella pientä varvasta."