Kun melu oli tauonnut, hän kääntyi tuomarin paikalla istuvan miehen puoleen ja sanoi: "Herra puheenjohtaja, minä oletan, että tämä on kaivosmiesten kokous." Mies nyökäytti päätään. "Ja koska minullakin on äänivalta tämän yhdyskunnan asioissa, niin pyydän teitä kuulemaan, mitä minulla on sanottavana. On varsin tärkeätä, että saan sanoa asiani."
"Mutta se olisi vastoin järjestystä, miss — hm —"
"Welse", kuului puolesta tusinasta suusta yht'aikaa.
"Miss Welse", jatkoi hän kunnioittavampi sävy käytöksessään, "valitettavasti minun täytyy sanoa teille, että se olisi vastoin järjestystä. Olkaa hyvä ja istuutukaa."
"Minä en tahdo", vastasi Frona. "Minä pyydän, että suotte minulle oikeuden puhua, ja ellette tee sitä, niin vetoan kokoukseen."
Hän heitti silmäyksen kokoontuneeseen miesjoukkoon, ja kuului huutoja, että hänen pyyntöönsä oli suostuttava. Puheenjohtaja taipui ja antoi hänelle merkin jatkaa.
"Herra puheenjohtaja ja te muut! Minä en tunne asiaa, joka teillä on parast'aikaa käsiteltävänänne, mutta minä tiedän, että minulla on tärkeämpi tehtävä teille annettavana. Täällä tuvan edustalla on mies, joka luultavasti on kuolemaisillaan nälkään. Me olemme tuoneet hänet joen tuolta puolen. Emme olisi tulleet teitä vaivaamaan, ellei meidän olisi ollut mahdotonta päästä maihin omalle saarellemme. Tämä mies, josta puhun, on pikaisen avun tarpeessa."
"Menköön pari miestä sieltä oven luota pitämään miehestä huolta", määräsi puheenjohtaja. "Ja te, Holiday, menkää lääkärinä katsomaan, mitä voitte tehdä."
"Ano lykkäystä", kuiskasi St. Vincent.
Frona nyökäytti päätään. "Ja herra puheenjohtaja! Minä ehdotan, että istunto keskeytetään, kunnes mies on saanut tarpeellisen hoidon."