"Huusi."
"Voitteko mainita hänen sanansa?"
"Hän huusi: 'St. Vincent! Voi St. Vincent! Voi hyvä Jumala! Voi St. Vincent, auttakaa!'" Häntä puistatti sitä muistellessa, ja hän lisäsi: "Se oli kauhistavaa!"
"Niinpä luulisi", murahti Brown. "Entä mitä te teitte?"
"En mitään", kuului itsepäinen vastaus, ja joukko alkoi tyytymättömänä murahdella. "Borgin onnistui kuitenkin selviytyä heistä ja nousta jaloilleen. Hän viskasi Bellan yhdellä ainoalla käsivarren iskulla huoneen toiseen päähän ja hyökkäsi intiaanin kimppuun. Sitten he tappelivat. Intiaanin puukko oli pudonnut maahan, ja Borg löi nyrkillään, niin että oli kauheata sekä nähdä että kuulla. Luulin varmasti, että hän löisi intiaanin kuoliaaksi. Tämän ottelun aikana huonekalut menivät säpäleiksi. He kieriskelivät lattialla ja mylvivät ja tappelivat kuin villipedot. Ihmettelin, miten intiaanin rinta kesti Borgin iskuja. Mutta silloin Bella sai puukon käteensä ja iski miestään kerran toisensa jälkeen eri osiin ruumista. Intiaani puristi häntä lujasti, eikä hän voinut liikuttaa käsivarsiaan; siksi hän koetti potkaista Bellaa sivultapäin. Hän lienee potkaissut häneltä jalan poikki, sillä Bella kirkaisi ja kaatui eikä yrityksistään huolimatta sen jälkeen päässyt nousemaan. Sitten Borg kaatui uunia vasten, ja intiaani jäi hänen alleen."
"Pyysikö hän useampia kertoja apua?"
"Hän rukoili, että tulisin hänen luokseen."
"Ja mitä te teitte?"
"En mitään. Hän pääsi irti vastustajastaan ja tuli horjuvin askelin minun luokseni. Hänen verensä vuoti virtanaan, ja näin, että hänen voimansa olivat hyvin vähissä. 'Antakaa minulle revolverinne', sanoi hän, 'pian, pian!' Hän haparoi käsillään kuin sokea. Sitten hänen muistinsa näytti hiukkasen selvinneen, hän ojentautui ylitseni ja otti revolverin, joka riippui tupessaan seinällä. Samassa intiaani jälleen hyökkäsi puukkoineen hänen kimppuunsa, mutta hän ei koettanutkaan puolustautua. Sen sijaan hän lähestyi Bellaa — intiaani ei koko aikana jättänyt häntä rauhaan, vaan ahdisteli häntä lakkaamatta puukollaan. Tämä tuntui häntä kiusaavan, ja hän työnsi häntä poispäin. Hän polvistui ja käänsi Bellan kasvot valoon päin, mutta hänen omat kasvonsa olivat veren peitossa, eikä hän voinut nähdä mitään. Hän pysähtyi hetkiseksi ja pyyhkäisi veren silmistään, sitten hän katsoi Bellaan ikäänkuin tullakseen vakuutetuksi jostakin, painoi revolverin hänen rintaansa vasten ja laukaisi.
"Tästä intiaani hurjistui kamalasti, iski häntä puukollaan ja veti revolverin hänen kädestään. Silloin hylly kaatui ja lamppu romahti maahan. He jatkoivat tappelemistaan pimeässä, ja minä kuulin useita laukauksia, mutta en nähnyt, kuka ampui. Nousin vuoteeltani, mutta jouduin taistelevien tielle ja kaaduin Bellan päälle. Silloin sain käteni vereen. Juoksin ovesta ulos ja kuulin yhä vielä laukauksia. Sitten kohtasin La Flitchen ja Johnin, — — — ja loput tiedätte. Olen kertonut totuuden, vannon sen teille."