"Voi, et sinä ymmärrä", keskeytti Frona hänet epätoivoissaan. "Et sinä ymmärrä. Katso minua, Gregory, ehkä minä voin saada sinut ymmärtämään. Sinun läsnäolosi kiusaa minua. Sinun suudelmasi loukkaavat minua. Niiden muisto saa minun poskeni palamaan häpeästä, ja huuleni ovat kuin loan tahraamat. Ja miksi? Naisjuttujenko takia, joita sinä tahdot selittää? Niinkö vähän sinä ymmärrät minun ajatuksiani? Mutta tahdotko, että sanon sinulle syyn?"
Rantatörmän alta kuului miesten ääniä ja veden loisketta. Frona katsahti äkkiä sinnepäin ja näki Del Bishopin melovan ruuhta vastavirtaa ja Corlissin rannalla kiskovan sitä vetoköydestä.
"Sanonko syyn, Gregory St. Vincent?" toisti Frona. "Sanonko sinulle, miksi sinun suudelmasi ovat alentaneet minua? Siksi, että sinä rikoit velvollisuuden lain. Siksi, että sinä söit tuon miehen pöydässä ja sitten näit hänen taistelevan hengestään ylivoimaa vastaan etkä nostanut käsivarttasi hänen avukseen. Minulle olisi ollut mieluisampaa, että olisit heittänyt henkesi häntä puolustaessasi, muistosi olisi silloin ollut tahraton. Mieluummin olisin kuullut, että sinä olit hänet murhannut. Se olisi edes osoittanut, että sinulla on verta suonissasi."
"Tätäkö sinä siis sanot rakkaudeksi?" huudahti St. Vincent ylpeästi, ja pieni kiivas paholainen alkoi herätä. "Kauniin ilman rakkautta, totta totisesti! Mitä kaikkea mies saakaan oppia, Jumala paratkoon!"
"Olisinpa luullut, että sinulla ei enää olisi mitään opittavaa", vastasi Frona.
"Mutta mitä sinä oikeastaan aiot tehdä?" kysyi St. Vincent välittämättä Fronan viime sanoista. "Minun kanssani ei ole niin helppo leikkiä. Saat katua tekoasi, jos aiot hylätä minut. Minä en tule sitä kärsimään, sanon sen edeltäkäsin. Sinä olet tässä maassa käyttäytynyt tavalla, joka tahrasi sinun maineesi, saattaisi sinut huonoon huutoon, jos se tulisi tiedoksi. Minulla on korvat, enkä ole torkkunut. Sinun käy vaikeaksi keksiä verukkeita ja selviytyä erinäisistä seikoista, jotka sinusta ehkä tuntuvat aivan viattomilta."
Frona katsoi häneen kylmästi, säälivästi hymyillen, ja tämä ärsytti
St. Vincentiä yhä enemmän.
"Niin, minusta ei nyt ole mihinkään muuhun kuin pilkan ja säälin esineeksi, mutta minä lupaan sinulle, että voin vetää sinut muassani alas. Minunko suudelmani ovat sinua alentaneet, mitä? Miltä sinusta sitten tuntunee muistellessani Happy Campissa Dyean tiellä viettämääsi yötä?"
Ikäänkuin vastaukseksi Corliss vetoköysineen samassa sukelsi näkyviin aivan heidän vieressään.
Frona tervehti häntä ja viittasi häntä tulemaan lähemmäksi. "Vance", hän sanoi, "sanantuojalla oli tärkeitä uutisia isälle, niin tärkeitä, että hänen täytyy lähteä ulkomaanmatkalle. Hän lähtee täältä iltapäivällä paroni Courbertinin kanssa Bijou'lla. Saanko minä tulla teidän seurassanne Dawsoniin? Tahtoisin lähteä heti, jo tänään… Hän — — hän sai minut kääntymään teidän puoleenne", lisäsi hän ujosti osoittaen St. Vincentiä.