Mies pudotti peitteen, jota paraikaa levitteli, ja suoristi selkäänsä. Tähän asti hän oli vain ohi mennen vilkaissut vieraaseensa, nyt hän tarkasteli häntä huolellisesti kiireestä kantapäähän yhä uudestaan ja uudestaan, hänen vaatteittensa kuosia, jopa hänen hiuslaitettansakin. Tarkastelu vei koko joukon aikaa.
"Vai niin! Pyydän anteeksi!" oli sen tuloksena, ja sitten seurasi uusi tarkastelu. "Silloin te olette hyvin järjetön nainen, joka uneksii onnesta ja sulkee silmänsä matkan vaaroilta. Tähän maahan sopii ainoastaan kahdenlaisten naisten tulla. Sellaisten, joilla vaimoina ja tyttärinä on kunniallinen asema, ja sellaisten, jotka eivät ole kunniallisia. He sanovat itseään säädyllisyyden vuoksi varieteetaiteilijoiksi, ja kohteliaisuudesta me sallimme sen. Kyllä minä tiedän. Mutta muistakaa, naisten, jotka tulevat tätä tietä, täytyy olla jompaakumpaa lajia. Keskitietä ei ole, ja jos joku yrittää, niin hänen täytyy käydä hullusti. Siksi te olette hyvin, hyvin järjetön tyttö ja tekisitte viisaimmin, jos kääntyisitte takaisin niin kauan kuin se on teille mahdollista. Jos suostutte lainaamaan vieraalta, niin annan teille matkarahat Yhdysvaltoihin ja lähetän huomenna intiaanin kanssanne Dyeaan."
Kerran tai kahdesti Frona oli yrittänyt keskeyttää miehen, mutta tämä oli käskevin kädenliikkein pakottanut hänet vaikenemaan.
"Kiitän teitä", hän alkoi, mutta ei päässyt sen pitemmälle.
"Ei suinkaan, ei kestä kiittää."
"Kiitän teitä", toisti Frona, "mutta te olette sattumalta erehtynyt. Minä olen juuri tullut Dyeasta ja odotin tapaavani matkakapineeni täällä Happy Campissä. Ne lähtivät matkaan tuntikausia ennen minua, enkä käsitä, kuinka olen voinut sivuuttaa ne — tai jopa ymmärränkin. Eräs vene ajautui iltapäivällä Crater Laken länsirannalle, ja siinä ne varmaan olivat. Siten minä tapaamatta niitä jouduin edelle. Ja mitä siihen tulee, että minä kääntyisin takaisin niin annan tosin täyden tunnustuksen niille vaikutteille jotka saivat teidät sitä ehdottamaan, mutta isäni on Dawsonissa, enkä ole nähnyt häntä kolmeen vuoteen. Minä olen tänään tullut solan kautta Dyeasta ja olen väsynyt ja tahtoisin mielelläni levätä. Niin että jos vielä tahdotte jatkaa vieraanvaraisuuttanne, niin minä menen nukkumaan."
"Mahdotonta!" Mies potkaisi peitteet syrjään, istuutui jauhosäkeille ja katsoi häntä aivan ällistyneenä.
"Onko — onko muissa teltoissa naisia?" kysyi Frona epäröiden. "En nähnyt ainoatakaan, mutta onhan joku voinut jäädä minulta huomaamatta."
"Täällä oli eräs mies vaimoineen, mutta tänä aamuna he lähtivät pois. Ei muita naisia ei ole, paitsi — paitsi paria kolmea eräässä teltassa, mutta he — he eivät sovi teille."
"Luuletteko, etten minä uskaltaisi käyttää hyväksen heidän vieraanvaraisuuttaan?" Frona kysyi kiivaasti "Tehän sanoitte, että he ovat naisia."