"Minulla on hyvin vähän vuodevaatteita", katkaisi mies äkkiä äänettömyyden, vaikeni sitten taas, tyhjensi kuppinsa ja asetti sen ruoka-arkulle. "Odotan intiaanejani kotiin Lindermanin järveltä vasta huomisaamuna, ja ne lurjukset ovat pakanneet kaiken paitsi muutamia tyhjiä jauhosäkkejä ja teltan kalustoa. Mutta onhan minulla kuitenkin pari paksua päällystakkia, jotka täyttävät saman tarkoituksen."
Hän kääntyi pois eikä näyttänyt odottavan vastausta, levitti lattialle pari vedenkestävään kankaaseen käärittyä Peitettä, otti sitten vaatemytystä esiin kaksi ulsteria ja heitti ne vuoteelle.
"Olette kai varieteetaitelijatar?"
Mies teki kysymyksen selvään ilman minkäänlaista mielenkiintoa, nähtävästi tahtoen pitää keskustelua käynnissä ja ikäänkuin olisi ennakolta ollut varma vastauksesta. Mutta Fronalle se oli kuin isku vasten kasvoja. Hän muisti, miten Neepoosa oli soimannut valkoisia naisia, jotka tulivat maahan, ja huomasi, miten kieroon asemaan hän oli joutunut ja minä tämä mies häntä piti.
Mutta ennenkuin hän ehti vastata, jatkoi mies: "Viime yönä teltassani oli kaksi tähteä ja toissa yönä kolme. Silloin oli onneksi enemmän vuodevaatteita. Eikö olekin todella onnetonta, että he aina kadottavat matkavarustuksensa? Enkä minä kuitenkaan koskaan ole sattunut kuulemaan, että kukaan niitä löytäisi. Ja kaikki he tuntuvat olevan tähtiä. Heidän joukossaan ei ole ensinkään keskinkertaisia tai pikkukykyjä — ei suinkaan. Ja te olette tietysti myöskin tähti, eikö totta?"
Veri syöksyi Fronan poskiin, ja se suututti häntä enemmän kuin miehen sanat, sillä vaikka hän muuten kykenikin pysymään rauhallisena ja säilyttämään mielenmalttinsa, niin hänen punastumisensa ilmaisi hämmennystä, jonka vallassa hän ei tahtonut myöntää olevansa.
"En", hän vastasi kylmästi. "Minä en ole varieteetaiteilijatar."
Mies ei vastannut, vaan heitti joukon jauhosäkkejä uunin toiselle puolelle ja loi niistä jonkinlaisen vuoteen perustuksen; jäljellä olevat säkit hän käytti samaan tarkoitukseen uunin toisella puolella.
"No sitten te olette jokin muu taiteilija", hän väitti lopetettuaan työnsä. "Taiteilija"-sana lausuttiin hyvin halveksivasti.
"Ikävä kyllä en ole minkäänlainen taiteilija."