"Istuutukaa ja kuivatkaa vaatteitanne", hän sanoi yskänkohtauksen tauottua. "Minä hankin jotain syötävää."
Hän asetti kahvipannun lieden etumaiselle reiälle, kaatoi siihen vesisangon sisällyksen ja meni ulos teltasta hakemaan lisää vettä. Kun hänen selkänsä oli kadonnut, otti Frona jotain selkärepustaan, ja miehen palatessa hetken kuluttua hänellä oli kuiva hame yllään, ja hän väänsi paraikaa toista. Sillä välin kun mies otti esiin lautasia ja muita pöytäkaluja, Frona pingoitti ohuen nuoran toisesta telttapuusta toiseen ja ripusti märän hameen sille kuivamaan. Lautaset eivät olleet puhtaat, ja miehen kumartuessa niitä pesemään Frona kääntyi selin ja vaihtoi ketterästi sukkia. Lapsuudessaan hän oli oppinut, miten tärkeä jalkojen hoito on jalkamatkalla ollessa. Hän pani märät kenkänsä puupinolle uunin taakse ja veti jalkaansa pehmeät ja sievät kotimokkasiinit, jollaisia vain intiaanit osaavat valmistaa. Tuli paloi nyt iloisesti, ja hän tyytyi antamaan alusvaatteitten kuivaa yllään.
Kumpikaan ei koko tänä aikana ollut sanonut sanaakaan. Mies ei ainoastaan ollut pysynyt vaiti, vaan oli ollut niin syventynyt työhönsä, ettei Fronasta ollut näyttänyt maksavan vaivaa ryhtyä selittelyihin. Miehen koko käytös näytti osoittavan, ettei hänestä ollut lainkaan omituista, että nuori nainen keskellä yötä astui rajuilmasta hänen telttaansa nauttiakseen hänen vieraanvaraisuuttaan. Tavallaan tämä häntä miellytti, mutta hän ei oikein käsittänyt sitä, ja se teki hänet levottomaksi. Hän epäili, että tuolla miehellä oli jokin väärä käsitys hänestä, vaikk'ei hän ollut selvillä siitä, mikä se oli. Kerran tai kahdesti hän avasi huulensa puhuakseen, mutta mies näytti niin täydellisesti unohtaneen hänen läsnäolonsa, että hän jäi vaiti.
Avattuaan kirveellä astian, jossa oli suolaista lihaa, mies käristi muutamia paksuja silavaviipaleita, pani Paistinpannun syrjään ja keitti kahvin. Ruoka-arkusta hän onki esiin kylmän, paksun pannukakunpuolikkaan, katsoi sitä epäröiden ja heitti sitten nopean silmäyksen vieraaseensa. Sitten hän viskasi tuon tahmean kappaleen ovesta ulos ja kaatoi sen sijaan laivakorppupussin sisällyksen telttakankaanpalaselle. Laivakorput olivat menneet pieniksi palasiksi ja kastuneet läpi märiksi, niin että niistä oli tullut likaisen harmaata, pehmeätä puuroa.
"Muuta leipää minulla ei ole", mutisi mies. "Istuutukaa ja pitäkää hyvänänne!"
"Odottakaahan hetkinen!" Ja ennenkuin mies ehti ryhtyä vastaväitteihin, oli Frona kaatanut laivakorput paistinpannuun, jossa ennestään oli rasvaa ja sianlihaa. Hän lisäsi vielä pari kupillista vettä ja hämmensi seosta kiivaasti tulella. Kun se muutamia minuutteja oli sihissyt ja pihissyt, niin hän leikkasi suolalihan viipaleiksi ja sekoitti sen muun joukkoon. Kun hän vielä oli maustanut seoksen suolalla ja pippurilla, levisi siitä hyväntuoksuinen höyry.
"Täytyy tunnustaa, että tämä maistuu hyvältä", sanoi mies pitäen lautasta polvellaan ja syöden hyvällä ruokahalulla. "Miksi te tätä nimitätte?"
"Sekasopaksi", vastasi Frona lyhyesti, ja sitten ateria jatkui hiljaisuuden vallitessa.
Frona tarjosi isännällensä kahvia ja tutki häntä tarkasti hänen juodessaan. Kasvot eivät olleet ainoastaan miellyttävät, vaan ilmaisivat samalla voimaa, hän päätteli, sisäistä voimaa ehkä enemmän kuin ulkonaista. Ja hän oli varmasti opiskellut, jatkoi Frona huomioitaan, sillä hän tiesi, minkä ilmeen sen silmät saavat, jonka lamppu saa palaa myöhäiseen yöhön asti; tämän miehen silmät olivat juuri sellaiset. Ruskeat silmät, hän arveli, ja miehekkään kauniit, mutta antaessaan hänelle toisen annoksen sekasoppaa hän äkkiä huomasi, etteivät ne olleetkaan tavallista ruskeata väriä, vaan pähkinänruskeat. Hän oli varma siitä, että ne päivänvalossa ja kun niiden omistaja oli terveimmillään, näyttivät harmailta, melkeinpä siniharmailta. Hän tiesi sen hyvin, sillä hänen parhaalla ystävättärellään ja toverillaan oli ollut samanlaiset silmät.
Hiukset olivat kastanjanruskeat, kynttilänvalossa kultaiseen vivahtavat ja hiukan aaltoilevat, ja pienet kullanruskeat viikset riippuivat pehmeästi alaspäin. Muuten kasvot olivat sileiksi ajellut, piirteet hyvät ja miehekkäät. Ensi näkemältä Frona ei pitänyt poskikuopista, jotka olivatkin melkoisen syvät, mutta tarkoin mittailtuaan rotevaa ja jäntereistä, mutta samalla solakkaa vartaloa, leveää rintaa ja voimakkaita hartioita, hän huomasi hyväksyvänsä nekin. Ainakaan ne eivät todistaneet ravinnon puutetta — sen väitteen ruumis osoitti vääräksi — poistivat vain liian lihavuuden vaaran. Pituus viisi jalkaa yhdeksän tuumaa, hän arvosteli käyttäen hyväkseen koulussa saamaansa kokemusta, ikä kahdenkymmenenviiden ja kolmenkymmenen välillä, arvattavasti lähempänä edellistä.